Homo seikkailuseuraa nätti kalu

Homo-sana oli merkityskimppu, johon sidottiin kaikenlaisia poikkeavuuden muotoja. Koulussa oli pyylevä poika, joka ei saanut äänenmurrosta. Kaverilla oli kissa, jonka päälle muut kissat kusivat. Homoista pystyi sanomaan tarkasti vain sen, että he ovat jotenkin vähemmän. Minä puolestani olin enemmän. Minä olin niin äänekäs ja tilaa vievä, ettei minua koskaan kiusattu. Kun muutin Helsinkiin, minulta alettiin kysyä, tykkäänkö pojista. Vastasin aina, etten tykkää kenestäkään.

Kallion lukiossa oli lauma homoja, mutta he näyttivät ihan homoilta. Minä puolestani kuvittelin, että en tietenkään näytä. Järjestin toki drag-esityksen ja esiinnyin tuon tuostakin Kylli-tätinä, mutta en saattanut käsittää, mitä muuta siitä on pääteltävissä kuin että olen ihan helvetin hauska. Seksuaalisuuteni hävetti minua silloin ja se hävettää minua nyt. Olen joutunut opettelemaan olemaan kiittämättä, jos joku vielä harvoin sanoo, ettei olisi heti uskonut minun olevan homo.

Joudun muistuttamaan itselleni, ettei kysymys ole kohteliaisuudesta vaan kommentoijan rajoittuneista käsityksistä. Enemmän häpeäni liittyy siihen, etten voi itse kontrolloida sitä, mitä viestin.

Vetelän ranteeni ja paikallisnuottini perusteella olen ikuisesti maalta muuttanut homo, ja sen lisäksi tulevat kaikki merkityskimpun lukuisat määreet, päällimmäisinä heikko ja huono. Myös Tom of Finland eli Touko Laaksonen on aikanaan tehnyt tämänsuuntaisen havainnon homomiehen häpeällisestä osasta. Laaksosen miehet ovat täydellisiä, he hymyilevät ja panevat ilman häpeän häivääkään, mutta kuvat eivät sittenkään ole yksiselitteisen onnellisia. Laaksosen maailma on saavuttamattomuudessaan lopulta jopa lohduton utopia, joka perustuu inhoon heikkoutta kohtaan.

Päähän potkitut, hoikat, tyttömäiset pojat eivät kuulu Tom of Finlandin maailmaan, mutta juuri sellaisen pojan silmin Laaksonen miehiään katsoo. Se on kateellinen, voittamattomia ja voimakkaita miehiä ihailevan, mieheydestä osattoman katse. Minua Tom of Finland muistuttaa siitä, mikä minä olen ja mitä en koskaan voi olla. Kuvat eivät enää vuosiin ole vapauttaneet tai kiihottaneet. Ne korostavat isokullisen alfamiehen kuningasasemaa, jota näivettynyt ypsilonmies saa vain etäältä katsella.

Siksi menin aivan tolaltani, kun lapsiperheet alkoivat kääriytyä Facebookissa suvaitsevaisuusmielessä Finlaysonin Tom-lakanoihin. Jossakin merkillisessä prosessissa Tom of Finlandin piirtämä unelmamies Kake oli muuttunut Muumipeikoksi. Hänet painettiin patalappuun, sävellettiin musikaaliksi ja hänen munansa lupsautettiin piiloon kuin Muumipapan piippu takavuosina. Aluksi niitä puuhattiin jopa kaksin kappalein. Toinen oli pienen indie-porukan joukkorahoitusprojekti.

Heiltä tuli ulos pieni teaseri, joka oli sympaattinen ja hauska. Samaan aikaan Tom of Finlandista alettiin järjestää myös isompaa, kansainvälistä tuotantoa, ja hetkessä oli selvää, kumpi toteutuisi. Dome Karukoski kiinnitettiin monumenttielokuvan ohjaajaksi, ja mukaan lähti myös Tom of Finland Foundation, joka vaalii Laaksosen perintöä. Haastatteluissa Karukoski painotti, että hän oli kieltäytynyt ulkomaisista töistä vain voidakseen ohjata tämän elokuvan.

Ura-liikkeenä valinta tuntuikin oikealta: Tom of Finlandin taide on kansainvälisesti tunnettua, ja Karukoski tiesi, että valintaa pidettäisiin rohkeana. Sillä paljon rohkeampaa kuin olla esimerkiksi homo on olla hetero, joka alentaa itsensä homoksi. Karukoskea ei silti voi syyttää laskelmoinnista. Vaatii aitoa rohkeutta tuoda reippaan anaali-ilottelun mestari valkokankaalle sellaisessa maassa, jossa kolme katsotuinta elokuvaa vuonna olivat lastenelokuvia.

Vastassa ovat ainakin Päivi ja Niilo Räsäsen heimon oikeaoppinen seksielämä ja rotkon toisella laidalla kynsiään teroittelevat kaltaiseni kyyt, joilla on paljon sanottavaa queer-aiheiden käsittelystä fiktiossa. Vähemmistöistä kertoviin teoksiin liittyy nimittäin myös kysymyksiä kulttuurisesta omimisesta: Samalla Karukosken pitäisi edetä urallaan ja mielellään suoraan Los Angelesiin.

Suomijengi vaanii maakuntaviirit ojossa. Lisäksi Karukoskella on takuulla vielä omat poikaporukkansa, joille täytyy vakuuttaa, ettei kakkoseen ottaminen ole alkanut kiinnostaa temaattisista valinnoista huolimatta. Sorron, väkivallan ja salailun alta nouseminen kansainväliseen suosioon ja vapauteen on keskeistä Tom of Finlandin henkilökultissa. Minä en tiedä syrjinnästä mitään. Olen fantastisen menestynyt valkoihoinen, cis-sukupuolinen homomies.

Minun on vaikea muistaa sitä, ettei aina ole ollut näin helppoa. Että oikeuksieni puolesta on taisteltu. Minua ei ole koskaan hakattu. En ole koskaan seurustellut, vain lumpustellut, ja vieläpä iloisesti ympäri maailmaa. Siksi en ole koskaan pystynyt samastumaan niihin sentimentaalisiin tarinoihin, joissa kaksi miestä kyllä muuten rakastaisivat toisiaan mutta eivät saa, koska yhteiskunta ei ole valmis ja sota pauhaa ja uskontokin on.

Häpeän tunnen, sortoa en. Mutta eihän kysymys ole tietenkään minusta. Kysymys on kaikista niistä, jotka eivät ole näin etuoikeutetussa asemassa. Kysymys on alistamisen historiasta ja sen tuntemisesta. Niistä homoperheistä, joissa vanhemmat eivät saa samoja oikeuksia kuin muut. Siksi kai on tärkeää tehdä elokuvia ja musikaaleja heikoista ja päähänpotkituista yksilöistä, joita hakataan ja rangaistaan sen tähden, keitä he ovat.

Mutta kenelle niitä oikein tehdään? Ei ainakaan niille, jotka hakkaavat. Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaalin yleisössä oli viehättävä kokoelma kulttuuriväkeä ja queer-ihmisiä. Vieressäni olevien rouvien teatterikerho käsitteli kokoontumisiin liittyviä leipomispaineita.

Mikä leivos me oteta? Mustat, kiiltävät Tom of Finland -leivokset maksoivat seitsemän euroa kappale. Kaikki kävivät iloisen suvaitsevaisuuden hengessä ottamassa kuvia itsestään ja nahkahomopahvikuvasta. Minua nauratti ja hirvitti oma konservatiivisuuteni. Finlaysonin lakanoista lähtien Tom of Finlandin hilpeä tuotteistaminen on tuntunut yhtä kiusalliselta kuin ajatus siitä, että Walt Disney olisi nielaissut AIDS: Takanani katsomossa istui tapahtumaan nähden merkillinen lauma sählynpelaajan oloisia kölvejä, jotka olivat kannustamassa näyttelijäystäväänsä.

Heidän raivokkaat, urheilulliset suosionosoituksensa liikuttivat. Mutta kun aplodit päättyivät, yksi pojista sanoi: Mä oon odottanu tätä hetkee koko päivän. En osaa kuvitella montaa niin tukalaa paikkaa heteromiehelle kuin homomusikaalin katsomo, jossa transvestiitit rouvineen iloitsevat vapaudestaan. Voisi kuitenkin ajatella, että juuri homokysymyksistä kiusaantuvat heteromiehet ovat se ryhmä, joihin homofiktio koettaa suvaitsevaisuussanomallaan vedota. Miten musikaali vaikutti poikiin? Vähensikö se esimerkiksi homottelua sählytreenien tiimellyksessä?

Tuntuiko miesten välinen anaaliseksi heistä nyt helpommin hyväksyttävältä ilmiöltä, kun suoleen laskemisesta oli riimitelty kepeästi muovilavasteissa? Tapasin musikaalin näyttelijöitä ja kysyin heiltä, kenelle esitystä myytiin. Yksi heistä sanoi, että penkit täyttyvät keski-iän ylittäneistä naisista, jotka toki täyttävät teatterit muutenkin mutta ovat nyt aivan erityisen innoissaan.

Hän arveli, että naisiin vetoaa miesvartalon railakas esineellistäminen ja humaani sanoma. Homofiktiosta innostuvat usein ihmiset, joilla on jo valmiiksi hyvin avoin suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin. Se asettuu homouden normalisoinnin kulttuuriseen kaanoniin, johon kuuluvat Tahdon-kampanjat ja Marimekkoon pukeutuneet sateenkaariperheet.

Samoin Elsa Saision vakuuttelut siitä, että hän on äitinsä Pirkko Saision seksuaalisuudesta huolimatta aivan normaali hetero sekä Jani Toivolan lannistumaton hymy metsäläisten pilkanteon edessä. Mutta mitä homofiktio edes on?

Kuinka paljon homoutta teoksessa täytyy olla, että se alkaa edustaa vähemmistöä? Riittääkö pusu vai tarvitaanko kunnon jyystöä? Onko Tommi Kinnusen Neljäntienristeys homoromaani siksi, että siinä on yksi kaappitapaus? Kulttuuriin lyötävä homo-etuliite on ainakin minulle jo valmiiksi vastenmielinen. Siihen sisältyy usein epämääräinen kokoelma miehiä korkokengissä, diskomusiikkia ja muita tuhnuisia kliseitä. Ikään kuin munan mukana elämäänsä olisi pakko hyväksyä myös Madonna ja hihattomat paidat.

Toinen sietämätön piirre on se, että tulee liitetyksi vain seksuaalisuutensa takia ihmisiin ja asioihin, joihin ei liity mitenkään. Jo kauan ennen kuin Karukoski oli aloittanut edes koekuvauksia, minulta oli kysytty sata kertaa, olenko mukana elokuvassa.

Aivan kuin saisin seksuaalisuuteni ansiosta jonkin rannekkeen, jolla pääsen kaikkiin homohommiin tuosta vain. Kollegat joko olettivat, että olen tietenkin mukana tai ainakin hirvittävän innoissani ja kiitollinen siitä, että vihdoin suomalaisen teatterin kentällä on jotain tarjottavaa juuri minulle.

Jos asian kääntää toisinpäin, se tarkoittaisi sitä, että juoksisin posket punaisena kysymään Kari Ketoselta, että oletko käynyt katsomassa sen Kuka pelkää Virginia Woolfia, kun siinä on niitä heteroita ja sinähän pidät pillusta. Saisiota ja Karukoskea ei välttämättä yhdistä kovin moni asia, mutta varmasti ainakin tämä: Kumpikaan ei tiedä, miten kaunis nuolaisuetäisyydeltä tarkasteltuna on se miehen kohta, jossa reisi muuttuu vatsaksi.

Ei heidän tarvitse sitä tietääkään, mutta se näkyy heidän katseessaan. Teoksen ansio ja heikkous oli se, että siinä homous oli ensisijaisesti yhteiskunnallinen ominaisuus.

Siitä oli siivottu kaikki rakkaus, herkkyys ja intohimo, yhtä ainoaa naishomoa ei esitelty. Homostelu, kiima ja feminiininen miesvartalo olivat koomisia elementtejä. Yleisö ulvoi naurusta, kun Kansallisteatterin heteromiehet kompastelivat pienten joutsenten tanssissa. Mietin, että esitys on niin syvällä suomalaisen teatterin patriarkaalisen miesmaskuliinisuuden kultissa, että se pikemminkin vain tukee toiseuttamista kuin purkaa sitä.

Dome Karukoski ei puolestaan tehnytkään homoelokuvaa. Tom of Finland on henkilökuva, jonka päähenkilölle homous on vaikea olosuhde. Karukoski on aiemminkin keskittynyt elokuvissaan vaikeisiin olosuhteisiin. Leijonasydämessä uusnatsi rakastuu naiseen, jolla on tummaihoinen lapsi. Väitän, että samalla omaperäisyydellä kuin Tove Jansson muuminsa.

Taiteilijasielu kohtaa jalat maassa -astelevan kumppanin. Laaksonen pani jo nuoresta pitäen kaiken peliin ollakseen se mikä on. Monilahjakas kaveri pääsi Sibelius-Akatemiaan, mutta valitsi mainosalan, jotta pääsi piirtämään. Sodasta tuli Laaksoselle käännekohta: Visualistin hurmasivat univormut ja saappaat. Touko Laaksonen Olli Rahkonen palveli Suomen armeijassa talvi- ja jatkosodan aikana.

Miesten tutustumiseen sota-aika antoi tiettyjä vapauksia. Touko seuraa tanssivaa paria Jonas Furrer ja Aleksi Seppänen. Rauhan aika koetti palauttaa kaikin tavoin kurin ja järjestyksen. Siveyspoliisit kiersivät pisuaareissa, kun luonnottomat tavat haluttiin nyhtää pois. Mainostoimistossa vierähti vielä parikymmentä vuotta, ennen kuin Laaksonen uskalsi tehdä loikan vapaaksi taiteilijaksi.

Tom of Finland -musikaali nauraa kuvien rinnalla luokitteluyrityksille. Ohjaaja-koreografi Reija Wäre liikuttaa piirroksista tuttua prätkä-Kakea, Güntheria ja merimiehiä villeihin hetkiin, nautiskelemaan lomittain ja limittäin ja toisiaan rankaisemaan. Touko Laaksosen sarjakuvien ja piirrosten hahmot heräävät eloon Tom of Finland -musikaalissa.

Projisoinneilla piirretään lattiaan koppalakkista lihaskimppua ja taustafondiin nousee uljaita miesliitoksia monimetrisinä kuvina. Tukkipoikien pyörittelemät ja keulimaan nostamat jättitukit ovat hillittömin veto tätä Tom of Fantasya.

Kun musikaalin alkupuoli on hyvinkin perinteinen kehityskertomus — kas tällainen oli Touko-pojan perhe, ensimmäiset rakkaat saappaat ja kokemukset sodasta — toisella puoliajalla päästään riehaantumaan itse kuvien maailmasta. Antakaa minulle lisää näitä tansseja! Niissä on sitä lihaa piiskaavaa vimmaa mitä vaikka Scandinavian Hunkseilta on tottunut odottamaan.

Tuore kasvo Olli Rahkonen on itse Toukona eleettömyydessään sympaattinen, komeasti laulava valinta näihin hommiin, samoin elämänkumppani Veli Mäkistä tulkitseva Jukka Nylund , Rajattomat-yhtyeestäkin tuttu laulaja.

Touko Laaksosen roolissa nähdään Teatterikoulusta viime vuonna valmistunut Olli Rahkonen. Mika Kujala tekee homofobisen piilohomon kaaren paljastumisen kauhusta kaapista ulostuloon. Dramaturgisesti se on pakolliselta tuntuva sivujuoni päätarinan rinnalle, Suomen seksuaalisen vapautumisen yksi kuva. Rajoja ravistelevaksi musikaaliksi Tom of Finland kuulostaa hyvinkin perinteiseltä. Siitä on tehty ennen kaikkea laulettava. Kun Tuomas Parkkinen lataa sanoituksiin mukavasti tuhmia koukkuja, niin mikä ettei.

Mutta ehdottomia menobiisejä ja kunnon rytinää ei korvaan tarttunut. Koko jutun paras vitsi on kirjoitettu Jumalan suuhun ja hahmoon. Touko Laaksonen syntyi Kaarinassa , kuoli keuhkoahtaumaan Keskeyttää opinnot ja tekee työtä mainospiirtäjänä ja keikkamuusikkona. Laaksonen ymmärsi luvulla lähettää kuviaan maailmalle. Ne revittin pian käsistä, niitä kopioitiin laittomasti, niitä varastettiin ja ennen kaikkea ihmeteltiin.

Amerikkalainen kehonrakennuslehti Physique Pictorial sai Tomin tukkijätkät kanteensa. Alakulttuurin oma kultti oli syntynyt.

.. 6. tammikuu Shemale latex fetissi homo treffit mies siveysvy ss gay. uskovaisten deitti transu treffit nais seuraa seksipelit seksi kulli 18v synttärilahja. seksi thaihieronta levi thai hieronta kajaani seikkailuseuraa transu seuraa big titty seksiliike pori seksiä helsinki netti pornoa alaston supmi thai massage oulu escort. kesäkuu Videot seksi hierontaa nussi vaimoani netti sex järvenpä nai äitiä deittinet bondage pics sexsireffit seksiseuraa kulli hieronta kemi big brother. 5. elokuu By suomalaista homo pornoa suomierotiikka; In Juhla Vantaa; Posted on ilmaiseksi pornoa onnea synttärisankarille valokuitu netti kummeli jackpot pillu kallaveden miksi vaimo pettää iso kalu hotmail kirjaudu kuntosali. tammikuu Kalu ja kynä, niitä tämä mies totteli – Suomen suurmies löytyikin homokulttuurista . Turun kaupunginteatterissa musikaali tanssittaa Tom of. marraskuu org naisten iskeminen creampie parhaat videot ikaalisten etuovi asunnot rauma seksiseuraa seinäjoelta pillu ja kulli ilmaiset pornoelokuvat. 6. tammikuu Shemale latex fetissi homo treffit mies siveysvy ss gay. uskovaisten deitti transu treffit nais seuraa seksipelit seksi kulli 18v synttärilahja. seksi thaihieronta levi thai hieronta kajaani seikkailuseuraa transu seuraa big titty seksiliike pori seksiä helsinki netti pornoa alaston supmi thai massage oulu escort.

Homo seikkailuseuraa nätti kalu

Iso mies alaston gay mies naurunappula