Isot mustat homoseksuaaliseen meis mies etsi miestä

Toki sosiaalinen puusilmäisyys auttaa ätmiytymisessä paljonkin. Olisko uuden termin käyttöönoton paikka - Kemisti: Kemistimies on mies, joka kykenee luomaan kemiaa hänen ja naisen välille, ja joka voi johtaa antoisaan parisuhteeseen! Kuka tahansa mies nimittäin voi tietynlaisella asenteella ja valmistautumisella vaikuttaa tuon kemian syntyyn enemmän kuin moni osaisi kuvitellakaan.

Mies voi tosin joutua tapauksesta riippuen tekemään sen eteen hyvinkin paljon töitä ja siten käyttämään paljon aikaa ennen kuin ahertaminen alkaa kantaa hedelmää, mutta mitä sitten? Miksi sen pitäisi olla helppoa? Sitä paitsi, naiset osaavat arvostaa todella paljon sellaista asennetta miehellä, että hän on valmis näkemään vaivaa saavuttaakseen jotain hienoa. Ei varmaankaan onnistu kaikki-mulle-heti-nyt-ätmeiltä. Nyt olis kaikille ätmeille alanvaihto ajankohtainen - kemistien osakkeet ovat nousussa ja kauppa käy kuumana!

Oikeanlaisen ja toimivan formulan aikaansaaminen sinun ja kunkin naisen välille edellyttää tulokaskemisteiltä pitkää koulutusta, mutta kun tutkintonne on suoritettu, ei kukaan enää ymmärrä, minne se vanha ätmi teistä katosi: Tää on aivan paradoksaalinen tää koko asetelma mun mielestä. Kolikossa on kaksi puolta. Toinen on se, että miksi naiset ylipäätään torjuu näitä "ätmejä"? Siksi koska tuo "ätmille" rukkaset antava nainen EI HALUA itselleen miestä jolla on helvetin isoja henkilökohtaisia ongelmia kommunikoinnissa, vuorovaikutuksessa, itsetunnossa ja -luotossa ja ties missä muussakin vielä!

Miksi "ätmi" on niin arka? Koska hän ei jostakin syystä pidä itsestään. Miljoonan euron kysymys kuuluukin; Miksi naisten kaan tulisi pitää? Toinen puoli on se, että ätmi yrittää kiertää näitä henkilökohtaisia ongelmiaan kehittämällä taitojaan hurmata naisia ja pokata heitä.

Mutta tämä on ainakin oman määritelmäni mukaisesti puhdasta naisten manipulointia saada heidät pitämään jostakin mistä eivät oikeasti pitäisi, mikäli saisivat heti tietää totuuden kyseisestä "ätmistä" joka on alan taikureilta ottanut oppia. Mikä tässä siis on paradoksaalista? Ennen kuin "ätmi" voi saada naisen kiinnostumaan itsestään, on "ätmin" opeteltava kommunikoimaan ja vuorovaikuttamaan ihmisten kanssa edes kohtuusujuvasti.

Vai pitääkö vääntää rautalangasta? Ennen kuin otat osaa juoksukilpailuihin - eli menet pokaamaan naisia - sun on jo siinä vaiheessa osattava juosta! Mitä kovatasoisempiin juoksukisoihin olet ottamassa osaa eli mitä tasokkaampaa naista tavoittelet, mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan , sitä nopeampi juoksija - eli taitavampi vuorovaikuttaja ihmisten kanssa - sun tulee olla.

Se, että opettelet manipuloivia pokaustaitoja vaikka olet taitamaton vuorovaikuttamaan ihmisten kanssa, on käytännössä täsmälleen sama asia kuin huijaisit muita juoksukilpailuissa ollaksesi nopeampi kuin mitä olisit ilman huijausta.

Onko tämä hyvä juttu? Älkääkä nyt "ätmit" taas vedotko siihen kuinka kovasti teidän tekee mieli pillua ja miten epäreilua on kuinka kaikki "jännämiehet" vie viikonloppuisin teiltä pyhimyksiltä kaikki naiset ja teille jää vain stondis Ottakaa "ätmit" itseänne niskasta kiinni ja laittakaa perusasianne ensin kuntoon, ennen kuin alatte edes katselemaan naisia päin, saati menette puhumaan heille. Yrittäkää edes jotenkin osoittaa, että teillä todella on sellainen selkäranka joka jokaisella miehellä ja naisellakin tulee olla.

Siihen en ainakaan minä osaa vastata vielä tässä kohtaa, koska en tiedä kuka sinä lukija olet. Sun tulee osallistua keskusteluun ja kertoa, mitä henkilökohtaisia ongelmia sulla on, jotta minä tai kuka tahansa muukaan voisi sua auttaa. Mitä hävittävääkään teillä on? Sinä taas valkoritaroivan tapasi mukaan jakelet kaiken maailman velvollisuuksia ainoastaan miehille. Miehen pitää sitä ja miehen tätä Paljon näkee myös ätmejä koska kaikki ätmit eivät ole epäsosiaalisia, täytyy vain olla huono pärstäkerroin tm.

Mulle ei ehkä kannata esittää tollasia yhdentekeviä teorioita joidenkin tilastojen pohjalta koska a. Ellet tätä voi uskoa, taitaakin olla niin että sinut tässä on aivopesty olemaan ikuinen kyynikko. Ei kenenkään tietenkään ole pakko uskoa mua eikä kenenkään tietenkään ole pakko toimia niinkuin neuvon, mutta älkää sitten myöskään valittako miksi ette saa naisia kaan itsellenne, saati kykene pitämään heitä onnellisena teidän kanssanne.

Tuollaisella vässykkäasenteella on aivan turha sellaista odottaa. Luuletteko että naisille on parisuhderintamalla kaikki aivan helvetin helppoa? Ei se nyt ihan niinkään mene. Se koko dynamiikka naisen koko elämän aikana verrattuna miehiin on aivan erilainen, aivan toiselta planeetalta suoraan sanottuna. Ensinnäkin, naisilla on aikataulu. He eivät voi enää saada lapsia kun ikää alkaa olla Miehillä vastaavaa kiirettä ei ole.

Toiseksi, naiset eivät keskimäärin pysy miesten mielestä haluttavan näköisinä läheskään yhtä pitkään kuin miehet naisten mielestä. Poikkeuksia tietenkin on niinkuin kaiken suhteen, mutta tämä syy yhdistettynä ensimmäiseen kohtaan tarkoittaa sitä, että naisilla on tavallaan aikamoinen kiire ottaa elämästään kaikki mahdollinen irti ennen kuin "juna lähtee" - löytää siis se oikea riittävän ajoissa ja asettua, koska tiettyyn ikään mennessä se on aivan vitun paljon vaikeampaa kuin joskus nuorempana.

Ei mahdotonta, mutta vitun paljon vaikeampaa. Miehet sen sijaan saattavat jopa komistua vanhetessaan! Eikö meillä olekin helppoa miehet? Kolmanneksi, lähes kaikki naiset joutuvat näkemään todella paljon vaivaa sen eteen että pysyisivät mahdollisimman haluttavan näköisinä miesten mielestä.

Nuoremmille naisille tämäkin rasti on tietysti lähes aina ellei aina helpompi kuin vanhemmille. Toki hyvinkin moni nainen olisi ilman MINKÄÄNLAISTA laittautumista aamusta iltaan tosi kuuma pakkaus vaikka eivät sitä varmaan uskoisi, mutta kun se naisten välinen kilpailu on tosi kovaa ja media aivopesee heitä jatkuvasti näyttämään jotenkin tietynlaiselta, ja tämä johtaa siihen että lähes kaikki naiset ehostavat ulkonäköään mikäli tosimielellä ovat liikkeellä.

Se on se käytäntö eikä se siitä ole juuri miksikään muuttumassa. Älkää unohtako sitä kliseistä juttua kun naisia pitää aina odottaa niin saakelin kauan ennen lähtöä No koska heidän täytyy laittautua kauniiksi!

Me miehet ollaan valmiita lähtöön silmänräpäyksessä verrattuna naisiin jotka haluavat näyttää parhaimmaltaan, mutta silti näytämme oikeastaan aivan yhtä komeilta tai rumilta huolimatta siitä kuinka kauan tuunaamme julkisivuamme.

Jotkut pakkomielteiseen ulkonäköviilaukseen hurahtaneet miehet olisivat varmaan eri mieltä tästä väittämästä, mutta he ovatkin poikkeuksia ja kuuluvat selkeään miesvähemmistöön. Myös painonhallinta on naisille haastavampaa kuin miehille, ja sehän lukeutuu tuohon haluttavan näköisenä pysymiseen.

Enemmistö miehistä suosii normaalipainoisia naisia enemmän kuin yli-tai alipainoisia. Niin, naisena saa aina arvuutella ja pelätä, että onkohan se kiehtova mies unelmien prinssi vaiko sittenkin pelkkä kusipää Vai pidättekö ätmi-termistä enemmän? Aivan samaa ne kai tarkoittaa. Plus niiden pokaustaitojen opettelusta ei ole hirveästi hyötyä , kun jenkkikulttuuri on kuitenkin aika toisenlainen, mitä seurusteluun tulee.

Suomessa ollaan paljon epämuodollisempia. Siitä saa toki jotain irti, jos oppii yleistä sosiaalista rohkeutta ja esim.

Näitä pokausoppaita täytyy ilman muuta lukeakin kriittisesti. Tuo Neil Straussin Pelimies-kirja on jenkeistä. Pokaustaitojen oppaita on muualtakin kuin jenkeistä - Henrik Fexeuksen Viettelyn jalo taito esimerkiksi. Olen lukenut ja myös ihan hyvä vaihtoehto sosiaalisesti estyneelle miehelle.

Kannattaa ilman muuta lukea paljon myös pohjoismaalaistenkin kirjoittamia oppaita, jos vaan löytää. Tämän oivalsin itsekin jo n. Niitä ohjenuoria on ja oli oikeasti todella haastavaa soveltaa suomalaiseen kulttuuriin joka on niin erilainen kuin jenkki, jo pelkästään kielen vuoksi, vaikka englannin kieli oli tuolloin kohtuuhyvin hallussa. Omaksuin joitain yleisluonnollisia juttuja sieltä täältä mutta lopetin perehtymisen aiheeseen varsin aikaisessa vaiheessa, koska koko touhu vaikutti tähtäävän naisten manipulointiin jota en voi nut sietää.

Mulla on edelleen paljon sellaista materiaalia aiheesta joita en ole koskaan edes vilkaissut Myöhemmin aloin entistä syvemmin ja hartaammin ajatella omilla aivoillani kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä ja niin musta on tullut tällainen kuin nyt olen.

En ole kopioinut suoraan ketään enkä mitään, vaan olen kaunistelematon oma itseni, ja tykään itsestäni sellaisena kuin olen. Siksi mulla ei ole mitään syytä tuntea ylempi- tai alempiarvoisuutta muiden edessä vaan kohdella kaikkia samanarvoisina kuin itseäni. Sieltä kumpuaa se mun itsevarmuus kaikissa mahdollisissa sosiaalisissa tilanteissa - mulla ei käytännössä koskaan ole syytä pelätä ketään enkä mitään. Yhtä tärkeää on olla mahdollisimman rehellinen!

Ihmisen joka ei yritä valehdella, ei tarvitse normaalikeskustelun aikana juuri lainkaan aikaa miettiä mitä sanoo - ei ole mitään filtteriä joka suodattaisi jotkin totuudet pois. Kun minä innostun puhumaan, saatan päästää suustani sellaista settiä sellaiseen tahtiin, että kuuntelijalta saataa mennä pää aivan pyörälle. Monet kuulijat saattaa silloin luulla että tunteeni käyvät jotenkin ylikierroksilla puhuessani niin intohimoisen oloisesti, mutta todellisuudessa olen puhuessani pääasiassa kuin viilipytty, keskusteltiin sitten mistä hyvänsä.

Toki mitä koskettavampaan tai villimpään tai mihin suuntaan nyt ikinä tunnetasolla se keskustelu meneekään, kyllä ne tunteet sitten alkaa mun olemuksessa, eleissä ja äänessä näkyä, mitä tunteellisemmaksi keskustelu menee. Olen varmaankin taitava puhuja monen sellaisen mielestä jonka kanssa olen viimeisen puolentoistavuoden aikana kasvotusten jutellut. Minusta sillä viitataan puhujan kykyyn saada kuulija uskomaan mitä tahansa hän sanookin, ja se on kaikkea muuta kuin hyvä asia, mikäli puhuja ei pyri olemaan myös rehellinen sekä itselleen että muille.

Tämä on mulle aivan ensisijaisen tärkeä hyve, johon jokaisen ihmisen kannattaisi tähdätä - tietenkin sillä varauksella, että keskustelukumppaniin voi kokea luottavansa. Tuo naisten hypergamia on ongelma. Nykypäivänä aika moni "normaali" nainen on korkeasti koulutettu - esimerkiksi yliopiston käynyt. Nainen39veekin sanoi jossain aikaisemmassa keskustelussa, kuinka tytöt koulussa pyrkivät hyviin arvosanoihin ja pojille vähän paremminkin nauretaan, jos on liian hyvä koulussa.

Tästä on ollut vaikka kuinka paljon uutisissakin, kun pojat menestyy tyttöjä huonommin koulussa. Jos vähänkään maalaisjärkeä käyttää, voi todellakin olettaa, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Tottakai tuo, kun mennään tuolla kaupungilla baareissa tai myös muuallakin, kiinnostus tapahtuu salaman nopeasti - ei ole paljoa aikaa odottaa, koska yksinkertaisesti ei saa pahimmillaan mitään edes sanotuksi sellaiselle, joka ei herätä yhtään kiinnostusta.

Olen kuitenkin tätä palstaa lukenut ja muutakin mediaa, jossa kyllä käy aika selväksi naisten kielteinen suhtautuminen pokaamiseen. Tässä keskustelussa yritän tuoda esiin juuri tuon tärkeyden, että ätmi tarvitsee vaan paljon iskuyrityksiä, mutta tuossa on selvä ristiriita - ätmi kehittyy iskuyrityksiä tekemällä, vaikka naisten mielestä ätmi ei saisi hiota baarissa iskuyrityksiä.

Sellaisen käsityksen olen saanut, että naiset suhtautuu nimenomaan ätmiyteen aika julmasti - ensinnäkin ätmistä ei nainen kiinnostu ja toisekseen naisten mielestä ätmi ei saisi edes opetellakaan sellaisia asioita, jotka tekevät ätmistä kiinnostavamman. Pelimiehen oppaat ja Laasasen kirjat ovat hyvä esimerkki tästä naisten kapeakatseisesta suhtautumisesta ätmeihin.

Ätmi saa jokatapauksessa hyödyllistä tietoa pariutumisen tosiasioista lukiessaan pelimiehen oppaita ja Laasasen kirjoja. Miten ätmi voi kehittää parisuhteeseen pääsyä, jos ei tietä tosiasioita??????????

Voiko tuostakaan kommentista nähdä kovin myönteistä suhtautumista pelimiehen oppaisiin? Tuon jälkimmäisen kommentin nainen jopa kiisti tämänkin tosiasian, ettei Neil Straussista tullut mitään ytmiä, vaikka on kaatanut satoja ellei tuhansia naisia. Toki myönsi tämän, että Neil Strauss sai parisuhteen. Miksi naiset sitten suhtautuvat ätmiin jopa niinkin julmasti, että eivät antaisi edes mahdollisuuttakaan miehelle opetella näitä tärkeitä taitoja???????

Tuossa keskustelussa selitän tarkemmin, mistä on kyse. Naisen kanssa hyvä kohtaaminen vaikkapa juna-asemalla, onnellisuuden lisääntyminen. Tuossa on mun aloittama keskustelu joitakin kuukausia aiemmin.

Jossain vaiheesa vaan huomaa tämän tosiasian, että on täydellinen kyvyttömyys saada naisen kiinnostumaan. Se, että saisi vuotiaana edes vähäksi aikaa naiskokemusta nimenomaan sillä tavalla, että on onnistunut hurmaamaan, auttaa sekä siihen, etä on saanut onnistumisen kokemuksia elämän yhdessä tärkeimmistä asioista.

Hyvä, että kirjoitat perusteellisesti asioista. Yritän myös itsekin vastata perusteellisesti. Siksi tulee vähän pitkiä ja aina ei ehdi heti vastata. Ätmi on pelokas, alistuvainen ja katkera. Asian kiteytti upeasti SFFreud. Siinä vaiheessa pokausoppailla ei enää tee yhtikäs mitään. Lähdetään nyt vaikka susta liikkeelle. Miksi sinä et ole tyytyväinen itseesi juuri tuollaisena kuin olet? Koska on aivan päivänselvää että jotakin sulla on hampaankolossa itsesi kanssa.

Tunteeko joku kuka olet irl? Vataan vähän pitemmin myöhemmin, mutta kirjoituksesta tulee kyllä välittömästi tällainen asenne ongelma: Vastaan myöhemmin vähän lisää, mutta toivoisin, että miettisit tätä kysymystä, onko asia ihan näinkään, että vika on aina ätmissä. Otit jo aikaisemminkin puheeksi tuon, että miten politiikka liittyy tähän keskusteluun. Voit lukea mun aikaisempia kirjoituksia, ne on näkyvillä kun klikkaat mun sinisellä näkyvää "todellavaikeeta"-nimimerkkiä.

Niin kauan kuin puhut parisuhteeseen "pääsemisestä" pistät itsesi altavastaajan asemaan, joka on paska lähtökohta ihmissuhteelle. Ei se nainen ole joku parisuhteen portinvartija, jolta mies anoo pääsyä jonnekin, vaan se on toinen ihminen, jonka kanssa YHDESSÄ rakennetaan jotain.

Molemmat on yhtä lailla valitisjoita, molemmilta vaaditaan aktiivinen valinta, että haluan olla juuri tämän toisen kanssa. Sen valinnna perusteeksi ei enää aikuisilla riitä, että toinen haluaa. Pokauskirjoista oppii paljon shaibaa. Se on vain projisaatiota. Poikaporukoissa altavastaajaksi jääneet kuvittelevat että elämä toimii niin aikuisenakin. Aikuisten parisuhteen löytämisessä statusta ja valtaa tärkeämpää on esim. Suomessa tuntemattomia pokataan lähinnä baareista ja usein yhden illan suhteiksi.

Yleisempää on tutustua ensin vähän muuten jonkun muun kontekstin kautta esim. Niin kauan kun väistää vastuutaan sillä, että ei halua nähdä miten omalla toiminnallaan ja varsinkin ajattelullaan edesauttaa ätmiyttään, niin ei kyllä ole mitään hyvää parisuhderintamalla luvassa. Älä viitsi heittäytyä noin puolustuskannalle. Kerro nyt edes yksi asia tai puoli itsessäsi josta et pidä, ja jonka olemassaolo heikentää itsetuntoasi.

Sä käytät tuollaisia ehdottomia sanoja kuten "kaikki" ja "aina". Väittäisin, että on varsin marginaalisesti pelkästään sun omaa syytäsi miksi susta on tullut noin pelokas, alistuvainen ja katkera. Tämä keskustelu kiteyttääkin mukavasti sen, kuinka kapea miehen rooli edelleen tosiasiassa on. Jos siis haluaa sukuaan jatkaa. Eli kuten tälläkin palstalla ovat fiksut jo vuosia sitten todenneet, ei naisten yleinen miesmaku ole muuttunut vuosituhansiin mihinkään. Ja kun miehessä haluttuja ominaisuuksia ovat mm.

Sen jälkeen voidaan sitten mahdollisesti miettiä niitä yhteensopivuustekijöitä ja kommunikaatiota sekä muuta sen sellaista. Ätmit voivat olla vaikka miten hyviä kommunikoimaan, mukavia ja tasapainoisia luonteeltaan, mutta ätmeinä he pysyvät sen takia, etteivät perusominaisuudet riitä pelikentälle pääsemiseen. Ainoa mihin vaan puuttuisin, että kommunikointi taidot ovat kyllä äärimmäisen tärkeät parisuhdemarkkinoilla. Tälä taitoa ei voi väheksyä. Tunnetko nyt olevasi enemmän mukavuusalueellasi kun sait tukea katkeralle asenteellesi toiselta nimimerkiltä ja sen myötä koet asenteesi oikeutetuksi enstistä vahvemmin?

I Mennään suoraan asiaan. Kerrohan bhk, minkä vuoksi sinä et pidä itsestäsi? Kerron myöhemmin, mutta sunkin asenne on kyllä aika mustavalkoinen. On jo aika ätmejä syyllistävää jo sekin, että nähdään ylipäätänsä se, että ätmit yrittävät tehdä ongelmalle jotain, jotenkin katkeruutena. Onko sekin sun mielestä katkeruutta, että vasemmistoliitto haluaa tasata tuloja. Elääkö vaemmistoliitto sun mielestä katkeruudessa? Demarit ja vasemmistoliitto on ollut esimerkiksi työttömien puolella tässä työttömien rankaisussa, onko sekin sun mielestä vaan katkeruutta?

Pitäisikö vaan hyväksyä se, että hyvä osaiset vaan vie kaikki arvokkaat asiat maailmassa? Onko esimerkiksi sosiologian professori Juho Saari sun mielestä katkera, kun hän pyrkii tekee töitä eriarvoisuuden eteen????????? Onko sosiologi Henry Laasanen sun mielestä vaan katkeruudesta sairas??????? Onko tämäkn sun mielestä vaan katkeruutta, että lasten psykiatri Jari Sinkkonen on kritisoinu sukupuolineutraaliutta. Onko kaikki kritiikki sitten katkeruutta??????????

Oikeanlainen kasvatus on enemmän kuin tärkeetä jo peruskoulussa, jotta ätmiyttä voitas tulevaisuudessa välttää. Joo, ei tää ollut multakaan kovin rakentava kommentti, mutta en vaan jaksa katella enempää teidän epätoivoista valehtelua. Uhrin asemassa oleminen taas on vähemmän kivuliasta kuin vastuunotto ja tilanteensa ratkaiseminen. En tarkoita sanoa tätä uhriutujia syyllistääkseni. Uhriutuminen on meille ihmisille äärimmäisen luonnollinen ja yleinen tapa kohdata hankalia asioita.

Lapsen, jonka ei vielä tarvinnut kohdata vaikeita aikuisten asioita, vaan joka pystyi luottamaan siihen, että turvalliset aikuiset hoitavat ne hänen puolestaan. Lisäksi lapsina me saamme rakkautta, hoivaa ja hyväksyntää ihan vain olemalla olemassa. Toisin on aikuisilla, sillä aikuisina joudumme hankkimaan saman rakkauden, hoivan ja hyväksynnän olemalla yhteisömme silmissä menestyviä, kunnollisia ja oikeanlaisia yksilöitä.

On kamala ajatus, että psyykisen hyvinvoinnin kannalta niin tärkeät asiat kuin rakkaus, hoiva ja hyväksyntä joudutaan ansaitsemaan. Varsinkin, kun se on toisille meistä vaikeampaa kuin toisille. Halu palata tähän helppoon ja turvattuun lapsen tilaan on ymmärrettävä, eikä sitä tule syyllistää. Samalla on kuitenkin ymmärrettävä, että maailmassa, jossa elämme, on aikuistuminen lopulta ainoa toimiva vaihtoehto.

Aikuisena lapsena pysyminen on houkuttelevaa, mutta tähän rooliin tarrautuminen usein satuttaa meitä pitkällä aikavälillä. Tulen vaikka aamuyöstä tai viimeistään huomenissa katsomaan uudelleen, joko olet tosiaan jo kertonut. Siihen saakka, purkaa rauhassa vaan sitä katkeruuttasi. Ei sitä kannata sisäänsäkään padota. On vaan niin, että niitä satuja kertovat enimmäkseen muut kuin ätmit. Kuten wannabe-psykologit ja self-made -ihmiset. Se, että sinä näet ätmeissä uhriutumista kertoo vain itsestäsi.

Useimmat ätmit eivät tällaista harrasta vaan haluavat vain, että pariutumismarkkinoiden tosiasiat tunnustetaan. Tällä hetkellähän asia on niin, että ätmejä syyllistetään ja poljetaan minkä ehditään, koska toisella puolella on valta ja voima tehdä se. Ehkä se sinulle on yllätys, mutta maailma todella on paha toisille. Ihminen on raadollinen eikä piittaa kuin omasta edustaan.

Siksi ätmien vaatimus tosiasioiden tunnustamisesta on aika pientä toisen osapuolen harjoittamaan henkiseen väkivaltaan verrattuna. Huono itsetunto ennakoi erilaisia ongelmia suhteessa ja kanssakäymisessä, ja itsetunto-ongelmista kärsivä tyyppi voi olla erittäin raskasta seuraa sille kumppanilleen.

Tämä pätee niin miehiin kuin naisiin. Mutta valta, status, varallisuus Joitain naisia kiinnostaa varmasti miehen varallisuus - mutta aika monia itse asiassa ei kiinnosta. Ja tuo statuskin - kyllä status jonkin verran vaikuttaa monien kohdalla, se on totta. Mutta se ei vaikuta samalla lailla kaikkien kohdalla. Tai edes sitä runojen kirjoittajaa, vaikkei olisi saanut julkaistuakaan. Tai kiinnostavia mielipiteitä, jotka lisäävät tietynlaista sosiaalista statusta.

Ja sama se on naisten kohdalla: Olen tämän nähnyt ihan omassa lähipiirissäni, miten miesten kiinnostus on lisääntynyt, kun nainen on saavuttanut jotain kiinnostavaa statusta. Mutta kuten sanottu, se status voi olla monenlaista - erilaiset saavutukset tekevät eri tyyppeihin vaikutuksen.

Ja sitten on silti sekä naisissa että miehissä niitä, jotka eivät tällaisia asioita painota. Noinhan se juuri on, ja tuntuu että monessa ketjussa joillain kirjoittajilla onkin ihan hukassa tällaiset perusasiat. Usein tuntuu, että moni kirjoittaja ajattelee, että seksiin tai suhteeseen on ryhdyttävä, jos ei keksi oikein tosi painavia syitä, joiden vuoksi kieltäytyä - vaikka oikeastihan se on päin vastoin, eli syy ryhtyä jompaan kumpaan on vain se, että HALUAA tehdä niin.

Ei siis se, että ei osaa perustella riittävän hyvin, miksi ei. Tai no, se perustelu tietty olisi, että "en halua", mutta kun tätä ei täällä tunnuta tajuavan.

Minun kouluaikanani tytöt halusivat saada hyviä numeroita ja tavoittelivat niitä, mutta moni poika löi koulun läskiksi. Tosin jotkut pojat silloinkin ottivat koulun tosissaan ja saivatkin hyviä numeroita. Tosin jälkeenpäin muistin, ettei asia ollut ihan näin yksinkertainen.

Kaikkia koulussa menestyneitä poikia ei kiusattu. Palstalla on joskus myös väitetty, että tytöt haluavat seurustella päihteitä käyttävien häirikköpoikien kanssa, mutta minun kouluaikanani suosituimpia poikia olivat sellaiset, jotka harrastivat urheilua ja olivat hyviä koulussa.

Ihan kunnon poikia siis ; Häiriköt eivät olleet suosittuja, eikä heistä sellaisia tullut myöhemminkään - tosin osa rauhoittui ja heistä tuli ihan tavallisia perheenisiä jotka tekevät tavallista työtä.

Kyllä nykyisinkin osa pojista pärjää koulussa oikein hyvin. Eivät pojat mitenkään kollektiivisesti ole huonoja koulussa. Mutta lisään omasta puolestani, että koska naisellakin on vain yksi elämä. On erittäin raskasta olla ihmisen kanssa, jonka kanssa kommunikointi ei suju ja jonka itsetunto-ongelmat tuovat lisäongelmia kanssakäymiseen.

Ihmisiin tutustuminen edellyttää kommunikointia, mutta jos se ei suju, ei pääse syntymään kahden ihmisen luontevaa yhdessä olemista. Jos nainen "antaisi mahdollisuuden", jotta toinen "pääsisi harjoittelemaan", ei kyseessä olisi ihmissuhde, vaan nainen suostuisi harjoitusmateriaaliksi.

Mitä hän sitten tällaisesta "suhteesta" saisi? Jos nainen toivoo suhdetta, jossa toisen kanssa on mukava olla, on molemminpuolista ymmärrystä, hauskaa yhdessä, hyviä keskusteluita, henkistä ja fyysistä vetoivoimaa, yms, niin eihän hän silloin ryhdy sellaiseen suhteeseen, jossa nämä puuttuvat.

Ja jos nainen toivoo suhdetta, jossa kumpikin haluaa olla juuri sen oman kumppaninsa kanssa, niin eihän häntä silloin kiinnosta olla harjoitusmateriaalina, jollaiseksi kelpaa kuka tahansa nainen, kunhan vaan pääsee naisen kanssa "harjoittelemaan".

Nainen on myös ihminen, jolla on omat toiveensa ja tunteensa. Hän elää omaa elämäänsä. Ja parisuhde ei voi koskaan toimia sellaisena, jossa vain toinen saa siitä jotain. Ymmärrän hyvin, mitä opettelua kaipaava "ätmi" saisi suhteelta, mutta mitä annettavaa hänellä olisi sille naiselle, joka hänelle antaisi mahdollisuuden?

Tuskin naiselle suhteen sisällöksi riittäisi se, että hän opettaa miehelle parisuhteen tai kommunikoinnin perustaitoja. Ei se ole mitään julmaa, ettei aloita suhdetta tai deittailua vain sen vuoksi, että toinen osapuoli kovasti tarvitsisi "harjoitusta" kyseisellä elämän alueella.

Mutta tässä tullaankin siihen ongelmaan, että kaikki ei ole vaan hyviä urheilussa. Myönnän tämän, että ne pojat, jotka olivat urheilussa hyviä, saivat helpommin arvostusta. Itse asiassa voisi todeta jotenkin tällä tavalla, että osaa monenlaisia asioita, vaikka ei olisikaan kaikessa huippu, tuo helposti arvostusta. Kunhan vaan harrastivat sitä ilokseen. Ei kyllä kauheasti muita harrastusmahdollisuuksia sillä paikkakunnalla varmaan ollutkaan Tähän täytyy sanoa sen verran, että runoilijoilla voi olla hyvä verbaalinen kyky, koska he ovat paljon sanojen kanssa tekemisissä.

Verbaalisuus on yleisesti arvostettava ominaisuus. Kuten otin jo tämän keskustelun aloituksessa puheeksi tuon kirjan Aristoteleen Retoriikka: Hyvän puhekyvyn omaavilla on kyllä aina etumatkaa parisuhdemarkkinoilla, vaikka joku runokirjoittaja ei olis saanut julkaistuakaan.

Kyllä varmasti kiinnostavat mielipiteet auttavat. Ätmien kohdalla vaan täytyy todeta se, että tämä on se ongelma, jos on jo peruskouluajoilta ollut syrjitty, eikä voinut elää "normaalia" nuoruutta. Tämä ulkopuolisuus voi vaikuttaa myös mielipiteiden kehittymiseen: Ei tämä tietenkään ehdotonta ole, mutta kyllä tämä nyt on varmaan aika selvää, että kiinnostavat mielipiteet kehittyvät helpommin "normaalissa" sosiaalisuudessa.

Kuten sanoin, ei ole ehdotonta totuutta, mutta on todennäköisempää, että tuntematon mies, jolla on mielenkiintoisia mielipiteitä, on myös muullakin tavoin riittävän "normaali" ja jolla on ollut "normaali" nuoruus. Mutta oli ihan hyvä, että otit puheeksi nuo kiinnostavat mielipiteet. Kyllä kiinnostavia mielipiteitä on mahdollista kehittää myös muullakin tavoin kuin "normaalilla" sosiaalisuudella.

Valitettavasti "normaali" sosiaalinen elämä vaan antaa kiinnostaville mielipiteille paremmat lähtökohdat. Tottakai mulle on joku milipide muodostunut, kun olen ollut parisuhdemarkkinoilla helposti ulkopuolinen ja lisäksi lukenut Laasasen kirjan Naisten seksuaalinen valta ja lisäksiä hänen artikkeleitaan. Toinen juttu on se, onko mulle elämän aikana muodostunut nimenomaan kiinnostavia mielipiteitä.

Ei tuo Laasanen nyt ainakin mitä olen lukenut kommentteja, vaikuta välttämättä kaikkiin ihmisiin varsinkaan moniin naisiin kovin positiivisesti. Osa toki pitää Laasasta sellaisena, joka puhuu asiat suoraan ja siksi arvostaa. Toki, jos on muodostunut vahva mielipide sillä tavalla, että on ollut parisuhdemarkkinoilla aina ulkopuolinen ja lisäksi lukenut paljon Laasasen kirjoituksia, voi olla parempi, että ei sano naiselle mitään mielipiteitä.

Puhuit kiinnostavista mielipiteistä, joten kaikki mielipiteet ei todellakaan ole kaikkien mielestä kiinnostavia. Kyllähän tuo status naisellakin voi lisätä kiinnostavuutta. Onhan tämä toki hyvä asia, että nainen saavuttaa elämässä jotakin. Myönnän tämänkin, että ei se kyllä välttämättä lisää kiinnostusta naiseen ainakaan enempää, jos ei ole oikein mitään saavuttanut.

Kyllähän tämä on yleisestikin ottaen hyvä asia, että ihmisellä on elämässä tavoitteita. Jokatapauksessa tuo on joidenkin kohdalla vaan erityinen ongelma: Tuo, että miehellä tai naiselle on opiskelupaikka, ei todellakaan vielä takaa "normaalia" sosiaalista elämää, vaikka joidenkin ulkopuolisten silmin voisi näyttää, että miehellä tai naisella on elämä kunnossa, kun on opiskelupaikka.

Tätä olenkin pohtinut, miksi joku vaan on aina ulkopuolinen, vaikka olisikin saavuttanut elämässä jotain: Tulee väistämättä sellaiset kysymykset esiin kuten sellaiset ominaisuudet, joita lähes kaikki arvostaa. Otin juuri puheeksi tuon runoilijatapauksen. Runoilijoilla saattaa olla hyvät verbaaliset kyvyt, koska ovat paljon sanojen kanssa tekemisissä. Jos joku, jolla on opiskelupaikka ja monien mielestä elämä menee hyvin, mutta puuttuu "normaali" sosiaalinen elämä, johtuu tämä siitä, että tällaisella ihmisellä ei ole tarpeeksi sellaisia ominaisuuksia, joita yleisesti arvostetaan.

Tuossa on jostain vanhasta Suomi24 keskustelusta mielenkiintoisia kommentteja https: Darkkis on tuon tuonut esiin kuten noistakin kommenteista käy ilmi, että yksin ei baariin kannata mennä.

Tuossa ensimmäisessä kommentissa todetaan, että ei ole kavereita, mutta ei haluakaan kavereita vaan naisen. Mun täytyy tuohon sanoa, että itselläni on juuri samoja ajatuksia ja on ollut jo monta vuotta. Omalla kohdalla ei nyt mikään ehdoton ongelma ole sekään, etteikö olisi kavereita, vaan se, että saako kavereita lähtemään baariin.

Yhdessä noista kommenteissa joku sanoi, että on eronnut ja kaverit on tahoillaan naimisissa, joten ei yksinkertaista tuo kavereiden saaminen mukaan baariin. Joku taas totesi, ettei halua mitään kusipäitä kavereikseen vain sen takia, että sais naisen. No tässäkin tulee vastaan tuo ätmin ongelma: Toisaalta on äärimmäisen nöyryyttävä ajatus sekin, että täytyisi joihinkin epämiellyttäviin ihmisiin tutustua vain sen takia, jotta saisi kavereita ja olisi helpompi tutustua naisiin baarissa, koska kavereiden avulla voi nostaa omaa statusta.

Dakkis toteaa yhdessä kommentissa: Eli tollaisesta miehestä kuuluu ilman muuta ajatella kaikkea negatiivista. Tämä, että miehellä on kavereita, kertoo miehestä sen, että miehellä on edes jonkin verran yleisesti arvostettuja ominaisuuksia ja taitoja.

Tämän takia hänen status voi nousta tällä tavalla, jos on kavereita mukana. Huomaamme, että statusta voi monella tavalla nostaa. Jos kuitenkin menee yksin baariin, täytyy osata jo valmiiksi antaa sellainen vaikutelma, että on tarpeeksi yleisesti arvostettuja ominaisuuksia ja taitoja. Puhetaito ainakin täytyy olla äärimmäisen varmaa.

Tulee vaan sellainen mieleen, että kavereiden kanssa mieheltä ei ehkä vaadita yhtä täydellistä puhetaitoa, jos porukassa on mukana sellaisia miehiä, joilla on erittäin hyvä puhetaito. Todellisuudessa maailmankaikkeus on kuitenkin äärimmäisen monimutkainen kokonaisuus, jossa täytyy pystyä hallistemaan monenlaisia elementtejä. Otan esimerkin maailmankaikkeuden monimutkaisuudesta yhdestä keskustelusta täällä. Olen tähän jo aikaisemminkin kommentoinut. Lisäksi myös tuokin, että kuka täällä lopulta on normaali, koska kaikissa on vikoja.

No palatakseni tähän maailmankaikkeuden monimutkaisuuteen. Tuo, kuten tuossa jälkimmäisessä kommentissa sanottiin eli se, jos syntyy vaikka vaikeasti vammainen lapsi "terveelle" parille, on tämä nyt tietysti päivän selvä asia, että haasteet elämässä ovat jonkin verran erilaiset kuin "tyypillisellä" perheellä.

Jatkan vähän myöhemmin tätä viestiä. Viesti jatkuu Emme pääse sitä tosiasiaa pakoon, että elämä on täynnä erilaisia haasteita, joskus haasteet ovat helpompia, joskus ne voivat olla jopa ylitsepääsemättömiä. On jokatapauksessa tärkeää huomata tuo, että ne ihmiset, joilla on briljantit taidot ja ominaisuudet suhteeseen pääsemiseksi, ovat parisuhteen ja lisääntymisen kannalta menestyksekkäitä.

Ätmeillä sen sijaan on suhteeseen pääsyä ajatelleen äärimmäisen huonot taidot ja ominaisuudet. Me tullankin tähän ongelmaan: Eikös eroon päädy noin puolet suhteista?

Ajat ovat muuttuneet, kuten maailma yleensäkin. Tällä palstalla on ollut keskustelua siitäkin, kuinka pitkäksi aikaa kelvata tai jotain tuon tapaista: Toki parhaansa voi aina yrittää ja ehdottomasti olenkin sitä mieltä, että pitääkin yrittää parhaansa, mutta on myös samanaikaisesti oltava realisti tai paremminkin näin, jos on pystyy olemaan realisti, on vahvemmilla.

Millä määritellä "harjoittelu" tarkkaan. Toki ymmärrän tuon, että tuo sana "harjoittelu" voi herättää äkilliseltään vastustusta. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikilla ei elämä mene niin kuin "keskiverto" ihminen odottaa. Toiset onnistuvat pariutumaan jo 16 vuotiaana ja suhde jopa kestää. Toisilla pariutuminen taas menee myöhemmälle iälle. On kuitenkin ymmärrettävä tämäkin, että ne joilla pariutuminen menee myöhemmälle eivät aina ole itse valinneet tätä tosiasiaa. Se miten tuo sana "harjoittelu" liittyy tähän, on se, että ne yksilöt, jotka "normaalin" ikäisenä pääsevät parisuhteeseen, ovat yleensä saaneet myös "normaalin" ikäisenä "harjoitusta" toisin kuin taas ne yksilöt, joiden parisuhteeseen pääsy kestää ja kestää.

On julmaa ajatella, että näillä myöhemmin parisuhteeseen päässeillä olisi samat taidot kuin näillä, jotka pääsee parisuhteeseen "normaalin" ikäisinä. Tätä ongelmaa on todellakin molemmissa sukupuolissa: SIlloin asia on ilman muuta ongelma, jos ihminen haluaisi sinkkuudesta eroon, mutta ei vaan pysty, koska ei ole tarvittavia taitoja tai ominaisuuksia päästä parisuhteeseen. Vielä tuon "parisuhteen harjoittelun" filosofisesta ongelmasta: Voidaanko ajatella myös toisinpän: Mä ymmärrän kyllä tämän, että ätmien kohdalla tuo "harjoittelu" kysymys voi tulla ongelmallisemmin vastaan, mutta sitäkin on hyvä pohtia ja miettiä toimivia ratkaisuja.

Tietenkään kukaan ei ryhdy luonnollisesti sellaiseen suhteeseen josta nuo tärkeät asiat puuttuvat. Tämä, että saada edes hyviä keskusteluja ei ole kovin yksinkertainen. On ihmisiä, joille vaan on todella vaikeeta saada hyviä keskusteluja vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö tämä haluaisi. Hyvät keskustelut ovat oma taitonsa.

Toki keskustelutaitoa voi kehittää, mutta tuloksia ei aina voi odottaa kovin nopeasti, jos "normaali" keskustelutaito on pahasti hukassa. Tällä suom24 palstalla on puhuttu esimerkiksi harrastuksista, jotka ovat myös hyvä keskustelun aihe kumppania etsittäessä.

Tässä keskutelussa joku totesi, että esimerkiksi moottoripyörä aiheesta ei saa useamman naisen kanssa keskustelua. No nyt jos otetaan päämääräksi parantaa keskusteluyhteyttä, onko tällaiset kysymykset mahdollisia? Tästä olemme siis samaa mieltä, että hyvä keskusteluyhteys on ehdottoman tärkeetä suhteessa. Millä hyvä keskustelu rakennetaan? No yhteisen harrastukset ovat yksi mahdollisuus. Onko tällainenkin mahdollista, että suhteessakin molemmat ainakin yrittäisivät ehkä enemmän joustaa vaikkapa omien harrastusten suhteen - toisin sanoen enemmän yhteisiä harrastuksia.

Tässäkin keskustelussa joku ehti todeta, että itsensä kehittäminen on hyvä asia, mutta se vaatisi mukavuusalueelta poistumista. Totta, kehittyminen vaatii tätä, mutta on tyhmä ajatella, että ainoastaan ätmeillä on tällainen velvollisuus. Sanoit vielä tuon, että eihän nainen ryhdy suhteeseen sellaisen kanssa josta nämä hyvät asiat puuttuvat.

Tuo on kyllä hankala kysymys: Tämä on tietysti aivan luonollista, mutta sitten on se asian toinen puoli, on oltava realisti. AIna ei kaikki tule olemaan maksimaalisen mukavaakaan ja tämän ongelman eteen tulee jokainen, jolloin tulee väistämättä tällaiset kysymukset eteen: Kannattaako kyseistä tyyppiä enää tavata vai mennäkö etsimään uutta? Haluan myös huomauttaa, että uuden etsiminenkin on epämukavaa varsinkin, jos on ätmi. Joustamisesta sen verran, että jos on realisti, tietää kyllä tämän, että joustaa täytyy, mutta toisaalta ymmärrän kyllä senkin, että ätmien kohdalla joustaminen voi olla monelle liikaa.

Tuosta en kuitenkaan ole samaa mieltä, että harjoitusmateriaaliksi kelpaa kuka tahansa nainen. Ok, avataan hieman tätä "harjoittelu" kysymystä lisää.

Hän tekee aloitteita naisiin aivan vilpittömin mielin, muutama torjunta tulee, kunnes pääsee pitemmäksi aikaa juttelee. Keskustelu sujuu mukavasti, jopa yhteystietoja vaihdetaan. Mies yrittää ottaa muutaman päivän kuluttua yhteyttä naiseen, mutta nainen ei vastaa ja asia on sillä selvä - ei tullut suhdetta. Onko tämä sitten niin, että nainen oli vain harjoitusmateriaali?????????

Itse sanoisin, että mies on yleensä täysin vilpittömin mielin liikkeellä kun etsii parisuhdetta ja yrittää parhaansa. Ei tällaisesta voi mitenkään yksiselitteisesti sanoa, että nainen olisi vaan joku harjoitusmateriaali. Toki, jos miehellä tai myös naisella sattuu paljon sellaisia kertoja, että aluksi menee hyvin, mutta sitten uusi tuttavuus loppuu aina samalla tavalla, voi tietysti ja on ilman muuta tervettäkin miettiä, mitä oikein tekee toistuvasti väärin.

Haluan kuitenkin painokkaasti korostaa, että niin miehellä kuin naisella on kuitenkin ollut vilpitön halu parisuhteeseen, mutta ei ole pystynyt vaan pääsemään, koska tekee jotain toistuvasti "väärin". Kyllä mun mielestä tämä pitäis olla itsestään selvä, että aina pitäis antaa arvostusta ja kannustaa, kun ihminen on voittanut vaikeuksia. Meidän täytyy vaan tajuta tämäkin tosiseikka, että eri ihmisillä on eri vaikeudet: Tuossa on yli kymmenen vuoden takainen määritelmä alemman tason miehestä.

Huomatkaa, että tämä on todellakin vain yksi määritelmä ja että kaikki ätmit ei ole missään tapauksessa samanlaisia. Haluan tässä tuoda paremminkin seikkoja, mitä miehellä olisi annetavanaan, vaikka hänellä olisikin jossain asioissa puutteita. Haluan jo etukäteen huomauttaa, että itse en todellakaan ole kaikesta samaa mieltä tämän määrittelyn kanssa. Akateemisella miehellä on aina hyödyllisiä ominaisuuksia, josta myös naisenkin on mahdollista hyötyä jopa paljonkin. Eikös ongelma ole teekkarien kohdalla, että siellä on vähän naisopiskelijoita?

Tämä kyllä on totta, että kilpailu on silloin kovempaa, jos jossain ryhmässä on vähemmän naisia, joten teekkarin täytyisi osata muutakin, jos haluaa saada keskusteluja naisen kanssa aikaiseksi. Jokatapauksessa tämä, että miehellä on joku intohimo, jonka eteen tekee töitä ja haluaa olla siinä hyvä, on jopa saavuttanutkin jotain osaamassaan asiassa, onko tällainen kysymys täysin mahdoton, että nainenkin voisi edes vähän mennä tavallista enemmän vaikka suhteen alussa epämukavuus alueelle ja kiinnostua miehen osaamisesta ja saavutuksista, vaikka ei itse opiskelisikaan samaa alaa.

Aivan varmasti sitä jotain yhteistä tulee löytymään jossain vaiheessa, jos vähän vaikka alussa suostuis ponnistelee. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että rajansa kaikella, liika on liikaa, mutta jokainen voi kuitenkin miettiä tuota mukavuus ja epämukavuus kysymystä: AIka moni nainen on käynyt lukion, joten aivan varmasti löytyy ainakin jotain yhteistä teekkarinkin kanssa jo suhteen alkuvaiheessa.

Mistä nainen voi sitä etukäteen tietää, vaikka löytyis paljonkin yhteistä myöhemmin kun tutustuu paremmin. Jos nainen on käynyt lukion hyvillä arvosanoilla, on ainakin jossain määrin todennäköistä, että myöhemmin löytyy paljonkin yhteistä. Jatkan tätä viestiä myöhemmin. Vielä tuosta nainen39veen kirjoituksesta: Kuten jo äsken mainitsin, miehessä voi olla myös vahvuuksia, joista nainen hyötyy jopa paljonkin.

Tämän takia otinkin esiin tuon kysymyksen epämukavuusalueelle menemisestä. En kuitenkaan sanonut, että pitäisi mennä kohtuuttomasti epämukavuusalueelle, mutta aina voi edes vähän käyttää aikaa ja miettiä, voisiko kuitenkin vähän ponnistellakin, jos tulee joku tavallista suurempi haaste vastaan.

Kukaan ei sano, että "kaiki vika on ätmissä", sä vaan päättelet niin siitä että sua neuvotaan ottamaan vastuu hyvinvoinnistasi. Ei ole mitään "kaikki" vikaa, on vaan toimimattomia ajatus- ja toimintamalleja. Joista voi ja kannatata luopua. Jos sua kiinnostaa jatkaa tätä keskustelua, ei muuta kuin luet vaan ahkerasti. Kyllä asiat aina tulee perusteellisemmin ja perusteellisemmin selvitettyä.

Esitä sitten joku vaihtoehtoinen teoria, mikä toimisi "ätmille". No ok, onhan se näin, että vähän tulee liioteltuakin, mutta yritän vaan parhaani mukaan tuoda tätä pariutumisen ongelmaa esille: On tärkeetä, että faktat tiedostetaan.

Kyllä aina voi edistyäkin asioissa, mutta asioissa on vaikea edistyä, jos ei tosiasioita tiedosteta. Juuri tuo, että sosiaalisten tilanteiden lukeminen todella on vaikeampaa, on ehdottomasti kyllä hidaste parisuhteelle ja se, että ei intuitiivisesti osaa lukea sellaisia tilanteita, joita "normaali" ihminen osaa. Mutta kyllä se voi estää suhteen tai tutustumisen hyvin monen ihmisen kanssa. Ei se siitä johdu, että nainen ajattelisi, että "muuten kiva mies, mutta kommunikointi ei toimi", vaan se johtuu siitä, että koska kommunikoinnissa on ongelmia, ei pääse syntymään sitä "kiva mies" -fiilistä johtuen siitä, että keskustelu ja vuorovaikutus tökkivät.

Ja kun ne tökkivät, tulee sellainen tunne, ettei yhdessä olo oikein suju, voi tulla kiusaantunut ja vaivaantunut olo jne. Lisäksi se aiheuttaa sitä, että jatkuvasti tulee tunne, että kumpikin ymmärtää toisen ihan väärin. Joten nainen, jolla on mahdollisuus saada sellainen mies, jonka kanssa kommunikointi toimii, kiinnostuu todennäköisemmin tästä. Kommunikointihan ei liity vain keskusteluihin vaan yleensä koko kanssakäymiseen seksiä myöten. Mutta toki tähän vaikuttaa naisen omatkin vuorovaikutustaidot.

Ei meistä kukaan synny valmiina, vaan kaikki opetellaan puhumista myöten alusta. Jos ihmisen kanssa synkkaa, voi keskustelu sujua oikein hyvin, vaikka harrastukset olisi täysin eri.

Ei mikään kiinnostava ihmissuhde kaadu siihen, että on erilaiset harrastukset. Jos toisen kanssa viihtyy ja synkkaa, niin ihan sama mitä harrastuksia toisella on.

Ja kyllähän on hyväkin, että molemmilla on myös omia juttujaan. Ja kun toisesta oikein kiinnostuu, on kiva kuulla ja päästä tutustumaan myös hänen maailmaansa. Ja jos toinen on oikea ihminen, ei yhteinen harrastaminen hänen kanssaan suinkaan tunne epämukavalta, voi hyvänen aika - päinvastoin! Eivät ihmissuhteet ole sellaisia, että hampaat irvessä yritetään ja joudutaan koko ajan "sietämään epämukavuutta" tms. Silloin, kun jonkun ihmisen kanssa on mukava olla ja synkkaa, tulee sellainen tunne, että kaikki sujuu.

Toimivassa ihmissuhteessa otetaan toki toinenkin huomioon, mikä myös ennaltaehkäisee konflikteja. Mä en ehkä oikein saa nyt kiinni, mitä haet sillä, että odotus asioiden sujumisesta olisi epärealistista. Kyllä minusta tuntuu esim. Eikä ne suhteet sellaiseen kaadu, että tekee jonkun taktisen väärän liikkeen. Kyllä se on kokonaisvaltaista kommunikointia ja kahdenkeskistä kemiaa, jota joko on tai ei ole. Ja yhdessäolo joko sujuu tai ei suju.

En nyt ollenkaan tajua, miten vaikka nainen voisi aloittaa suhteen sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa tuntuu koko ajan ettei homma suju ollenkaan? Ei siinä se auta, vaikka kuinka yrittäisi ymmärtää, kun ihmissuhde perustuu kuitenkin kahden ihmisen välille, ja jos siinä on ongelmia, niin mikä sitten olisi se suhteen perusta?

Ei se riitä suhteen sisällöksi, että toisella on akateeminen koulutus, mistä voi olla jotain "hyötyä". Ei suhteessa edes haetaan mitään hyötyä - jo tämä kohta ajattelussa tökkii todella paljon. Eikä sen perusteella vielä esim. En itsekään polta ja arvostan savuttomuutta kumppanissa, mutta ei se vielä pelkästään riitä herättämään seksuaalista mielenkiintoa. Se lisää kyllä ihmisen mielenkiintoa. Mutta ei se ole vielä syy aloittaa suhdetta, että toinen on teekkari ja että sitä kautta voisi käväistä epämukavuusalueella.

Sinulla on näköjään myös joku outo ennakkokäsitys, että naisille teekkarin edustama ala tai yleensä akateemisuus olisivat jotain "epämukavuusalueita". Olen itsekin humanisti, mutta luen paljon muiltakin aloilta. Ei erilainen opiskeluala ole mikään este suhteelle - eikä sama ala toisaalta takaa yhteensopivuutta.

Minä vähän vierastan sellaista pakkodeittailua, että vaikka ei yhtään tunnu olevan yhteistä eikä mitään kemiaa, sitä vaan roikutaan yhdessä ja yritetään epätoivoisesti löytää edes JOTAIN, mikä yhdistäisi.

Ja sitten kun löytyy joku triviaali asia, kuten että molemmat vaikka tykkäävät silloin tällöin hiihtämisestä, yritetään koko oerisuhdetta rakentaa jonkun satunnaisesti harrastetun hiihdon ympärille. Ja kaikkien kanssa ei vaan koska ala synkata, vaikka kuinka ponnistelisi. Mutta siis, ei se sama ala takaa sitä, että syntyisi romanttinen ja seksuaalinen kiinnostus.

Toki samaa alaa tajuavan kanssa voi puhua asialinjalla työjutuista, mutta kuka sellaista suhdetta haluaa? Se, millä alalla ollaan, ei ole ratkaisevaa. Jos mietin itseäni, niin ihmisistä, joiden kanssa on ollut jokin suhde tai joista vaikka olen ollut kiinnostunut, on kai vaan KAKSI ollut samalla alalla, kaikki muut eri aloilla.

Yhdistävät tekijät ovat olleet jotain muuta, ja ratkaiseva tekijä on ollut henkilökemiat - se, onko toisen kanssa mukava ja hyvä olla, onko vetovoimaa, tullaanko toimeen, miten synkkaa, onko toisen kanssa hauskaa ja meneekö jutut myös syvällisiksi Ihan sama sitten, onko toinen teekkari vai sirkuspelle vai kenties kollega. Juuri näin on asia. Mulla ei ole oikeastaan tähän enää mitään lisättävää. Kommunikointi taidoista ehtii kyllä keskustelee. Näät seurusteluasioita vähän liikaa tahdonvoman kautta, kun ihmiset yleensä menee enemmän tunteella.

Oot siitä tahdonvoimasta käsin, että miksei naiset halua vääntää samalla tavalla, kun sunkin on pakko vääntää kun et tajua asioita itsestään niin kuin muut. Mutta neurotyypillisten ei tarvii samalla tavalla miettiä ja suurin osa ihmisistä tosiaan elää fiiliksellä - ihmissuhteissa varsinkin. Voisitko sä antaa jotenkin enemmnä tilaa omien ja toisten tunteiden ymmärtämiselle ja hyväksymiselle? Vai onko se just se neuroepätyypillisyyden ongelma? Erittäin hyvä kommentti ja hyviä kysymyksiä.

Nyt en ehdi välttämättä ihan heti vastaamaan, mutta jossain vaiheessa kyllä yritän vastata tähän kommenttiin. Jos sä oikeasti haluat naisen itsellesi, sun pitää ensin lopettaa tykkänään toi paskanjauhanta ja alkaa kuuntelemaan, mitä sulle sanotaan. Sun täytyy alkaa kokeilemaan jotakin muuta toimintamallia, koska tuo nykyinen käytäntösi ei toimi. Jos et nyt tee niinkuin neuvon, joudun olettamaan että olet trolli. Suosittelen samaa tulkintaa kaikille muillekin palstalaisille.

Uskon, että tää aloittaja on vähemmän trolli kuin moni muu "ätmi" täällä. Antaa hänen itsensä nyt osoittaa meille, millainen mies hän todella on. Mitä vikaa siinä sitten on, että teoriat kiinnostaa? Meillä on erilaiset tavat oppia asioita, koska olemme ertilaisia.

Vaikka kuinka yritettäis ihmisistä saada samanlaisia, joidumme aina toistuvasti ja toistuvasti pettyy siihen, että koskaan ei tule onnistumaan. Toivoisin, että sen verran olis täällä ymmärrystä, että annettais jokaisen tutkia asioita niin kuin juuri kyseiselle henkilölle on luontevinta.

Voi olla, että joiltakin tämä vaatii ehkä enemmän kärsivällisyyttä. Väkisin ei mitään kestävää kehitystä saada aikaan. Eihän siinä ole mitään vikaa, jos esim. Mutta ne teoriat ei tyydytä ihan samoja tarpeita kuin elämän eläminen.

Ongelmahan onkin nyt siinä että sä itse yrität olla samanlainen kuin pelimiehet! Ei susta todellakaan yritetä täällä tehdä samanlaista kuin muut ovat, päinvastoin.

Sun täytyy uskaltaa yrittää tuoda esille se kokonaan oma juttusi, se oikea sinä, joka EI OLE rakennettu minkään ohjekirjan pohjalta! Jos oot haluton yrittämään tällaista, haaskaat vain itsesi ja kaikkien muidenkin aikaa täällä. Menikö nyt vähän överiksi tuo omana itsenään olemisen vaatimus??????? Kuinka selität muinaishistorian ajoilta ihmisten välistä parisuhdekäyttäytymistä, kun minkäänlaisia ohjekirjoja minkään suhteen ei ollut vielä olemassakaan? Kuinka miehet saattoivat kivikaudella tulla toimeen naisten kanssa, kun ei ollut vielä yhtäkään pelimiehen kirjoittamaa kirjaa josta ottaa oppia?

Mä sanoisin, että ei tuo pelimiehen kirja nyt ole ainut tie. Kyllä ilman muuta ihminen voi oppia sosiaalisia taitoja muullakin tavoin. Ei yksi kirja missään tapauksessa olekaan koko totuus. Sanoisin vain näin, että pelimiehen oppaista voi sosiaalisesti jälkeen jäänyt oppia jotain tosiasioita, miten parisuhteeseen pääsy noin yleensä ottaen toimii. Sosiaalisesti jälkeen jääneellä kun voi olla ongelmia ymmärtää pariutumisen perus asioita.

Jos puhutaan ätmeistä, ätmeillä voi olla vahvuuksia, he osaavat erilaisia asioita ja voivat todellakin olla erinomaisiakin joissakin asioissa, mutta siitä huolimatta parisuhteeseen pääsyn perus asioissa voi olla paljonkin parantamisen varaa.

Niin mitä kivikauteen tulee. Uskoisin, että aina voidaan puhua markkina-arvo teoriasta: Varmaan miehet silloinkin joitakin keinoja yrittivät kehitellä parantaakseen mahdollisuuksia parisuhteeseen. Tottakai maailma on muuttunut, silloin oli silloin ja elettiin niiiden olosuhteiden ehdoilla, nyt on nyt ja nykyaikana taas eletään tämän ajan ehdoilla. Ei ollut mahdollisuutta luola-ajalla eikä ole nytkään. Mutta sinähän jo sanoit, ettei sinua kiinnosta tilastot eivätkä faktat myöskään, joten mitä sinä voit muka tietää.

Jos et tunne tilastoja ja faktoja, niin sinä olet se, joka on helppo aivopestä. Jos eivät kelpaa, niin sitten mies on vässykkämies, lol. D Feminismin pilaamista naisista saa ja pitää valittaa, koska ihmisiä pitää valistaa. Sinä yhden virallisen totuuden miehenä haluat väkivalloin vaimentaa kaikki sinun vastaiset mielipiteet ja käytät ad hominemia, jolla leimaat vastustajasi.

Jos sen ajan käyttää pelkästään kullikaruselliin ja siiderin kittaamiseen JA vielä yh-mutsiksi tulemiseen, niin itse on paskansa hankkinut. Johtuen siitä, että naiset valitsevat yhä enemmän jännämiehiä ja välttävät kunnollisia. Mutta sinähän feminatsina syytät tästä kaikesta miessukupuolta kokonaan. Tilastojen mukaan miehet edelleenkin kuolevat naisia aiemmin. Miehet myös tekevät enemmän itsareita yms. Miehet joutuvat myös helpommin väkivallan kohteeksi kuin naiset, eli ei se nyt niin helppoa ole.

Kuka käskee naisia meikkaamaan? Jos haluaa esineellistää itsensä, niin se on ihan oma valinta. Eikä ylimeikattu nainen edes näytä niin hyvältä kuin vain vähän meikattu. Make Up is Fake Up! Ruma nainen voi huijata itsensä kauniiksi, mutta ruma mies ei. Onko liikkuminen muka vaikeampaa naisille kuin miehille? No ei ole, paitsi jos on saamaton nahjus. Toki valkoritarina et pidä ketään naista vässykkänaisena, mutta aina olet muistuttamassa vässykkämiesten olemassaolosta.

Mutta ei se painonhallinta ole yhtään haastavampaa. Normaali ihminen oppii omista virheistään. Tyhmä ihminen ei opi edes omista virheistään, vaan toistaa niitä loputtomiin. Elikä kunnon vässykkänaisia ovat! Naisten tyhmyyskin vain lisääntyy ja siitähän todisteena on yh-äitien lukumäärän lisääntyminen. Emmä jaksa vaivatua eikä mulla ole aikaakaan ruveta vänkäämään vastaan sunlaisten kanssa joilla vastauksen aikaansaaminen kestää yli viikon. Sitä paitsi vaikutat melkoiselta mulkerolta muutenkin jolla lasi on aina puoliksi tyhjä - joten annetaan olla.

Monilla meistä se on mennyt siihen, että: Meinaan toi naisien iskeminen on kuulemani mukaan kunnon työstä käyvää. Jos ei voi naista helpommalla saada, mieluummin elän yksin elämäni.

Tämähän se ongelma tosiaan on. Varsinkin jos on opiskelijana pokaillut naisia ja ei ole siltikään päässyt parisuhteeseen, niin ei järkevä ihminen enää siinä vaiheessa hakkaa päätään seinään, vaan rupeaa sitten keskittymään uraan ja harrastuksiin ja katselee naisia enää sivusilmällä ja kevyen opportunistisesti.

Se kun tekee hyvää mielenterveydelle, kun taas väkinäinen naisten pokaus on hukkaan heitettyä aikaa. Moottoripyörä-ihmisilläkään ei ole yhtään seksiä, tämä on totta, toisilla on mutta moottoripyörien omistajilla ei ole seksiä.

Minä kuulun juuri niihin miehiin, joille pokaus on täyttä työtä. Ei se niin ole että moottoripyöräilijöillä ei ole seksiä. Kyllä se moottoripyöräily rajoittaa sitä seksin saamista, siksi että kovin harvat naiset pitävät moottoripyöräilystä. Itselläni jo 42 vuotta harrastettua matkamoottoripyöräilyä, joten kokemusta on kertynyt siitä että monet naisten kanssa käymät keskustelut ovat loppuneet siihen kun paljastunut se kauhea harrastus, matkamoottoripyöräily.

Tuo on aika mielenkiintoista, että on ammatteja joissa on enemmän naisia ja taas ammatteja joissa enemmän miehiä, sama harrastuksissa. Parisuhdetta ajatellen kuitenkin pitäis joustaa esimerkiksi harrastuksissa, jos haluaa parantaa mahdollisuuksia. Tuo on jokatapauksessa haaste tuo ajan jakaminen naisen etsimisen, uran ja harrastusten suhteen.

Kaikki on toki tärkeitä. Mä ilman muuta ymmärrän, että naisen etsimiseen jossain vaiheessa voi kyllästyä niin, että vetäytyy jopa liikaakin parisuhdemarkkinoilta ja ajattelee ainoastaan uraa ja harrastuksia.

Mä itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ei kannata kuitenkaan pyrkiä liikaa sellaiseenkaan ajatteluun, että nyt vaan keskittyy uraan ja harrastuksiin, eikä ollenkaan ajattele naisen etsimistä.

Parisuhdemarkkinoilta vetäytyminen voi tuntua joskus väliaikaisesti mukavalta vaihtoehdolta, mutta on hyvä aina muistaa, että se mikä tuntuu mukavalta, ei ole aina kestävän onnellisuuden kannalta paras mahdollinen vaihtoehto. Mä itse olen kyllä elämän aikana kokenut tuota mukavaa ajattelua -vetäytyminen parisuhdemarkkinoilta.

Tuo mukavuus alue on tullut käytyä läpi ja nyt pyrin sellaiseen elämään, että olen ainakin tietoinen tuosta mukavuuden tilasta, joka omalla kohdalla tarkoittaa siis tuota parisuhdemarkkinoilta vetäytymistä.

En väitä, että aina onnistuisin, mutta on tärkeetä olla ainakin tietoinen. Tämä on kuitenkin tosiasia: Ongelma monelle ätmille naisen hankkimisessa on se, että pitää käyttää ihan liikaa aikaa ja vaivaa varsinkin pidempiaikaisemman suhteen hankkimiseen. Siis niin älyttömän paljon, ettei se ole enää kohtuullista. Sen takia onkin paljon järkevämpää yrittää ajautua esim. Elikä ettei liian aktiivisesti etsi, mutta nappaa kiinni sitten kun on potentiaalinen tilanne edessä ja jos samalla oma asennekin on sellainen sopivan välinpitämätön pakkien kannalta ja rento, jottei fiilis kulu turhautumiseen.

Tämä korostaisi ja juhlistaisi aina Elmolan talon syvämerkitystä kyläläisten sielunmaisemassa, ja saisi nämä tuijottelemaan toisiinsa silmät kosteina, mahtavan nostalgian ja kotiseuturakkauden valtaamina. Lopuksi sitten laulaa heläytettäisiin Kansainvälinen. Elmolan talosta on jäänyt jäljelle vain kuvassa näkyvä liiteri, joka on korvenkylän kaunaiselta kansalta jäänyt purkamatta. Elmolan talo sijaitsi liiteristä hieman oikealle, ja luultavasti palamisajankohdan voisi päätellä talon paikalla kasvavien mäntyjen koosta, tai laskemalla niiden vuosikasvaimet.

En viitsi kuitenkaan niitä tässä laskea, koska tieto saattaa löytyä muutoinkin esimerkiksi suurteoksesta Suur-Korvenkylän historia , osa XVII. Korvenkylässä sijaitse edelleenkin työväentalo.

En tiedä onko tuo alkuperäisessä asussaan, vaan onko sitä saneerattu, mutta kyllä tuo minusta näyttää ihan samanlaiselta kuin ennenkin. Työväentalon ohi kulkevan tien nimikin on nykyään Työväentie. Kävin tuolla muistaakseni kerran tansseissakin, mutta kohtelu oli sangen koleaa, ja nuoren työväen lakankyläläinen käytös oli jopa uhkaavaa. Ei minulla ole työväkeä vastaan mitään, eikä kai lakankyläläisiäkään, mutta en haluaisi olla itse sellainen, tai ainakaan sentapainen, joita työväentalon eteisessä tungeksi silloin kun siellä kävin.

Missään tapauksessa ei haluaisi asua niiden kanssa yhteistaloudessa, tai kommuunissa. En saanut kuitenkaan talolla käynnistäni sieluuni pysyvää vammaa, enkä nähnyt siitä painajaisia, mutta tulkoon vain tässä todetuksi, että tiettyjä, poliittisia jännitteitä oli tuolloin havaittavissa. Ei ole herrojen pennuilla asiaa työväen tansseihin! Kuva on kuitenkin kannattanut liittää mukaan tähän kertomukseen etuallalla kasvavien sananjalkojen vuoksi, sillä pelkästään niiden vuoksi kannattaisi paikalla käydäkin, jos noille seuduille sattumalta eksyisi.

Olen usein ihmetellyt, mitä tekemistä työväentalolla on Korvenkylän tapaisessa kylässä, kun siellä ei ole koskaan ollut tehtaitakaan, tai juuri muutakaan teollisuutta.

Sitävastoin talojusseja siellä on ollut aina, ja peltoaukeita on piisannut. Saattaa hyvinkin olla, että talon nimeksi tulee joskus maataloustyöväentalo. Korvenkylän seurojentalolla ja Korven honka -seuralla on ollut suuri merkitys kylän urheiluhistoriassa.

Seura masinoi kyläläisten osallistumisia Suomen Suurkisoihin, ja on sittemmin kunnioittanut oman urheilijansa, erään Simanaisen saavutuksia muistomerkillä, jonka näette ylläolevassa kuvassa kallion päälle asetettuna. Tämä Matti Simanainen voitti MM-kultaa kiloisissa vuonna Korvenkylän kansakoulu järjesti talolla puutöiden opetusta, ja juhlasalissa pidettiin useitakin Korvenkylän kansakoulun joulujuhlia.

Olin siellä kerran eräässä näytelmässkin, jossa istuin keskellä näyttämöä suuri herätyskello kourassa, ja odottelin malttamattomana pukin tuloa. Närkästyin melkoisesti kun näytelmä jäi vähille aplodeille, kun taas joku hemmetin tonttuleikki kuperkeikkoineen ja kaatuilemisineen herätti katsojissa riemukkaita naurunpyrskähdyksiä, ja ne sentään olivat harjoitelleet aika vähän teknisesti pieleen mennyttä esitystään varten.

Seurojentalolla järjestettiin aikanaan myös painikilpailuja ja tanssejakin, ja ainakin kerran muuan Lasse Liemola kävi siellä kiekumassa. Muistan kerrankin kun olin katsomassa painikilpailua, ja kuinka siellä muuan jauho paini jonkun toisen, samannäköisen miehen kanssa, ja muut pojat istuvat painimaton reunustalla, ja antoivat eräälle jauholle ohjeitaan, ja kehottivat vääntämään.

Tämä hikoili kovin, ja piereskeli välillä, mutta paini ei vaan edistynyt, ja selätys jäi saavuttamatta. Punottaen ja kovasti hikoillen tämä jauho sitten köpötteli takahuoneeseen. Salin viereisessä huoneessa kaupiteltiin uutta kolajuomaa sekä vanhempaa keltaista limonaatia. Itse join jälkimmäistä, ja kyllä sitä tuli juostua seurojentalon takana asialla varsin tiheään.

No, paini ei ollut ollenkaan minun suosikkejani, ja minusta se on aina vaikuttanut hieman huvittavalta, kun isot miehet koettavat lähestyä toisiaan takoapäin jenkoomalla.

Painissa on aina ollut mukana voimakkaita homoseksuaalisia latauksia. Melkein kaikki rauhalaiset kuuluivat Korven honkaan , ja sen varsinainen suuruudenaika ajoittui siis lähinnä Suomen Suurkisoihin , joihin kaikki kynnelle kykenevät ihmiset Korvenkylästä ja Rauhasta osallistuivat.

Tiedättehän ne suuret voimistelunäytökset stadionilla, sun muut. Seurojentalo on vieläkin varsin hyvässä kunnossa, ja sitä käytettiin pitkään erilaisten juhlien järjestämiseen, mutta tuskinpa enää sitäkään.

Jääsken osuuskauppa oli kunnon vanhanajan kauppa, jonka vieressä oli aikanaan hevospuomi. Kuvassa näkyy mainittu kauppa ja siihen kuulunut varastorakennus. Enne sotia tämä oli Jääskessä sijainneet keskusliikkeet sivuliike, mutta kun Jääski ja monet muutkin paikat jäivät rauhanteossa naapurin puolelle, tuli Jääsken osuuskaupasta kummallinen jäänne, jonka nimi ei tuntunut liityvän mihinkään.

Minun muistini mukaan kaupassa ei myyty alunperin tavaraa valmiiksi pakattuna, vaan siististi puotipaperiin käärittynä, ja jauhot mätettiin jauholaatikoista paperipussiin, ja kahviakin myytiin alkuun raakoina papuina, jonka ihmiset brännäsivät kotona — jos heillä sattui nimittäin olemaan rahaa kahviin.

Moni köyhä joutui ojentamaan maitohinkkiään, ja sanomaan pienellä äänellä: Melkein kaikkea myytiin irtotavarana. Rakennus ei enää ole kauppa, eikä ole ollut sitä vuosiin. Mutta se on täsmälleen samanlainen masardikattoinen rakennus kuin se oli ennenkin. Muistan silti vieläkin elävästi, kuinka kerran nuori lättähattu, Tossu nimeltään, tuli kauppaan cowboymäisin elkein, sivuttaissuunnassa heilahdellen, ja urahti kauppiaalle niinkuin yrmeä lännensankari: Otti askin, ja keinahteli ulos. Niin se lähes alaikäinen siinä osti tupakkaa kuin mies.

Vaikka muistan kuinka jäntinseppo sanoi Tossusta , että sillä oli sekin kuin aikamiehellä — näki sen uuden koulun suihkuhuoneessa. Pellisenranta on entinen B-mielisairaala, joka sijaitsee Saimaan rannalla, liki Korvenkylää, ja jo kauan ennekuin se oli häviöön mennyt, aaltoili sen vainioilla teräinen vilja, ja niin päin pois. En tiedä kuka paikan nykyisin omistaa, tai edes sitä, mitä siellä puuhataan.

Sen tiedän, että joku itämafioso osti jossakin vaiheessa paikan, mutta jätti sen rauhassa rappeutumaan, ja tekeytymään. Minulla oli aikanaan kunnia olla siellä kesätöissä. Sinä kesänä Joutsenossa raivosi voimakas myrsky, joka kaatoi puita vähän joka puolella, ja Joutsenon kirkon hautuumaa muistutti lähinnä mottimetsää, ja tuuli kaatoi suurelta mäntykankaalta kaikki puut.

Olin myrskyn aikana töissä Joutsenrannassa yövuorossa, enkä uskaltanut lähteä kotiin, koska idästä saattoi tulla uusi myrskynpuuska, ja sähkötkin olivat poikki. Potilaitakaan ei voinut jättää yksin keskenään. Seuraavana päivänä kävin isäni kanssa autolla Joutsenon kirkolla, ja kuvasin myrskyn tuhoja kaitafilmille. Koska Joutsenon kuntaa ei enää ole, tuskin kukaan enää kyselee näiden filmien perään, tai vaatii itselleen niistä DVD -kopioita.

Liki Korvenkylää sijaitsee myös tienoon ainut kunnollinen uimaranta, Valkamanranta , jossa myös korvenkyläläiset ovat käyneet liottelemassa hiivasienen vaivaamia muniaan.

Muistaakseni tämä ei ole kuitenkaan eteläranta, mutta voinhan minä erehtyäkin. Kai minäkin tuolla joskus olen käynyt uimassa, sillä sijaitseehan se melkein Tiuruniemen kainalossa, mutta Rauhassa oli ihan yhtä hyvä hiekkaranta, jossa rauhalaiset enimmältään kävivät uimassa. Potilaskoppien tihentynyttä, lievästiu kusenhajuista tunnelmaa ei näet voita mitään, ja Valkamassahan ei ennenvanhaan vielä uimakoppeja ollut.

On suoranainen ihme, etteivät ne ole tontittaneet tätä aluetta kesämökkejä varten, niinkuin Suomessa on nykyään tapana. Koska uimakoppeja ei ennenvanhaan ollut, ei voinut katsoa arkana pukusuojasta, jos sattui olemaan bikinit jalassa, ja lauma lakankyläläisnuorukaisia hörnöttelemässä ja syljeskelemässä kopin ulkopuolella - ja se nyt on pahempi tosiasioille jos mikä.

Muistan kun kansakoulussa järjestettiin Valkamaan hiihtoretki, joka hiihdettiin upihankeen, ja häijyimmät Lakankylän pahat pojat oli pantu puhkomaan latua. Että niiden luonto samalla hieman asettuisi, ja olisivat ainakin sen aikaa poissa pahanteosta. Valkaman rantaan liittyvä talvimatkailukin on minulle siis varsin tuttu asia. Korvenkylässä on myös se pakollinen urheilukenttä. Muistan lapsuudestani erään urheilutilaisuuden, jossa miehet juoksivat kuulemma kunniajuoksua , ja muuan Sarkki -niminen mies johti letkaa, ja miesletka lönkötteli sen takana hissukseen eteenpäin.

Sisareni sanoi, että kukaan ei saa ohittaa Sarkkia , ja olen ihmetellyt tätä asiaa vuosikausia — etteikö muka saa ohittaa! E se nyt niin nopea sentään ollut, ja sehän oli jo aika vanha mies. Sehän lönkötteli niin hitaasti, että jopa minä olisin helposti päässyt siitä ohi, ja toiset vielä hitaammin sen perästä. Helposti se olisi siinä soitellut sitä iänikuista haitariaankin. Toinen tapaus liittyy siihen kun naapurinmatti juoksi kotiin urheilukentältä, ja muuan möllikän oloinen opettajatorpinpoika torppasi vierellä pyörällään, ja hoki: Tommo, Tommo, revi persettä!

Kun Tommo suuttui, se alkoi punottaa ja mökötti puhumatta ja pukahtamata eteenpäin. Koulussa nämä opettajan pojat olivat alituisena miehiharmina, ja aina heittelemässä koiranpommejaan ja kiinalaisiaan. Mitäköhän niistäkin pojista tuli — varmaankin ihan tavallisia psykopaatteja, jotka kiusasivat heikompiaan, kunnes heittivät lopulta haisevan henkensä tapellessaan muiden veljien kanssa siitä viimeisestä huikasta.

Itse en pitänyt urheilusta, vaikka melkein kaikki muut siitä pitivät, mutta kävin minä, toki, kentällä järjestettyjä paikallisia kilpailuja katsomassa, kun ei ollut oikein muutakaan ajanvietettä, ja kisoihin pääsi aina lähtemään kotoa sen kummemmin siihen lupaa kysymättä. Ajateltiin, että urheilu on aina oletusarvoisesti positiivista. Siksi hemohessihiihtäjät saivat kaiken anteeksi, koska doping ei kyennyt viemään heiltä sitä positiivisuutta.

Siksi urheilijalla voi olla millainen luonnevika tahansa, kunhan vain tulosta syntyy. Hyvä urheilija voi olla vasta Suomeen maahanmuuttanut, mutta saa pikavauhtia Suomen kansalaisuuden, ilman odotusaikaa.

Aikanaan Rauhan sairaala omisti valtaosan Kurensuon soisista peltoaukeista, ja koska niistä on vaikeaa saada yleiskuvaa maanpinnan tasolta, käytän tässä ilmakuvaa apuna. Alue oli melko laaja, peräti 95 hehtaaria — ja kaikki pelkkää peltomaata. Tästä näemme, että peltoaukean keskelle on rakennettu saostusallas, ja maantien ja Kurensuon välinen metsäkaistale on parturoitu puhtaaksi. Hakkuuaukion ja pellon välissä kulki kapea tie, ja sen varteen oli rakennettu viehättävä, yksikerroksinen maja, jossa pellolla työskentelevät potilaat ruokailivat, ja Pimiän Topi kokkasi heille sapuskat ja keitti kahvit.

Näyttää siltä, että majaa ei enää ole jäljellä, ja puut on parturoitu siististi pois. Ylläolevassa kuvassa Kurensuota tarkastellaan Vesitieltä, sillä se oli ainut paikka, josta Google kuvausauton keralla pääsi aukealle kunnolla kurkistamaan.

Aikanaan aukea oli suota, ja kurjet käyttivät sitä levähdyspaikkanaan, ja niitä nähtiin pelloilla aina syksyisin vielä senkin jälkeen, kun ihminen oli suon kuivannut.

En usko monenkaan nykykorvenkyläläisen käyneen tällä tiellä, ja tällä nimenomaisella paikalla, vaikka he epäilemättä luulevat tietävänsä Korvenkylästä kaiken, ja käyneensä joka paikassa. Se menee niin, että tanhuajat kiertävät tyhjää maalaustelinettä, joka on peitetty kankaalla. Tanssin tiimellyksessä telinettä peittävä kangas vedetään äkkiä pois, jolloin tanssijoiden leuat valahtavat alas silkasta hämmästyksestä. Toinen sangen suosittu leikki Korvenkylässä on jyskäpää , joka menee niin, että leikkijät jaetaan ensin pareiksi, jotka sitten juoksevat toisiaan vastaan kovaa vauhtia, ja tömäävät toisiinsa niin että pääluut rutisevat.

Tästä syystä peruskorvenkyläläisen katse on niin tyhjän tuntuinen, ja niiden puhekin on jotenkin puuromaista. Uskoakseni kurjet palaavat Kurensuon peltoaukeille kun korvenkyläläiset ovat viimeinkin kuolleet sukupuuttoon, eivätkä enää seikkaile Kohovuoren rinteillä.

Tämä on aito korvenkyläläinen käsitys siitä, miten hoidella maisemia, ja järjestää puitteita seikkailuille. Sanotaanhan, että maisema paljastaa millainen ihmiset sielu on, ja se voi tässä tapauksessa olla ihan tottakin. Etualalla näkyy Kurensuon pellon keskelle kaivettu saostusallas, johon liittyy semmoinen juttu, että kerran saksalaiset turistit olivat ihan tosissaan menossa altaaseen uimaan, ja olivat jo pysyttämässä telttaansa, kaivelemassa virveleitään, ja pukemassa ylleen uimapukujaan - kun lähistöllä asuva talonjussi kävi niille kertomassa, ettei allas sovellu uimiseen, ja ettei lammessa ollut ainakaan eläviä kaloja.

Jos kyseessä olisivat olleet ruottalaiset , olisi hän varmaankin antanut niiden mennä, kun niin kovasti sinne halusivat uimasille, ja kalastaahan ne olisivat saaneet vaikka maailman tappiin. Vaikka tosin sanotaan, ettei se ruottalainen usko, vaikka miten koettaisi. Ja sanotaan myös, että haiseehan se ruottalainen muutoinkin, ja dödön kanssa kansinkertaisesti.

Korvenkylässä tunnetaan osuva sanontatapa: Google Earth näyttää meille Kohovuoren kohtalon, eli sileäksi se on vedetty, ja viety ihan tuhkatkin pesästä. Pellolle on rakennettu saostusallas, jonka äärelle leiriytyi kauan sitten joukko saksalaisturisteja, ja he olivat kaikki menossa uimaan snorkkeleineen ja räpylöineen, kun lähitalon isäntä ryntäsi paikalle, ja valisti saksalaisturisteja lammen todellisesta olemuksesta.

Kuvassa taustalla häämöttää Saimaa, ja maantien toisella puolella alkaa Korvenkylän taajama. Huomaa erityisesti tarkkaan parturoidut metsät, sillä korvenkyläläiset ja aholalaiset ovat tunnettuja ahneudestaan — jänhiäläläistä nyt puhumattakaan.

Aikanaan Kurensuo oli kurkien pysähdyspaikka matkalla etelään, ja takaisin, ja kuvassa näkyvät pellot olivat ihan oikeaa suota. Kuvan alaosassa näkyy vihreänä pensaikkojuottina puro, joka yhtyy Imatralla Hallikaanjokeen, ja sitä kautta Vuokseen.

Sillä tavoin maisemat liittyvät toisiinsa, ja muodostavat toiminnallisia ketjuja. Kuvassa näkyy tuhotun Kohovuoren lisäksi muutama vaalea maapläntti, joista on luultavasti kaivettu ahneuksissaan hiekkaa.

Näillä operaatioilla on saatu rahaa ja ostettu autoja, joilla rillata kylillä. Jos täältä etsii vanhoja metsiä, niin turhaapa on työ, sillä niitä ei ole ollut nähtävissä vuosikymmeniin. Sitä vain ihmettelee, miten se ihminen osaakin hävittää ja tärvellä kaiken mihin vain koskeekin. Olettaisin kuitenkin, että tuskinpa nykyiset korvenkyläläiset osaavat kaivata menetettyä luontoa, sillä kun kasvaa jo pienestä ottamaan haltuunsa kaiken mihin ylettää, niin kadotetut paratiisit tuntuvat lähinnä hymistelyltä ja turhanaikaiselta sentimentiaalisuudelta, tai viherpiipertelyltä.

Muteikko on pienen pieni osa korvenkylän laajoja peltoaukeita, ja senkin omisti aikanaan Rauhan sairaala, ja sen pinta-ala oli 25 hehtaaria. Muteikonrinne on nyttemmin rakennettu täyteen, ja siinä asuu pääasiassa entisiä rauhalaisia. Tai ainakin asui jossakin vaiheessa. Kuvassa näkyvä pelto on siis ollut Rauhan sairaalan omistuksessa, ja viljelyksessä, ja olen minäkin siellä kesäisin raatanut heinätöissä. Monina kesinä pakenin pitkin pusikkoja potilasköksää, Pimiän Topia , jota olin taas ärsyttänyt.

Paikkaa ei voi suoraan näyttää ylläolevasta kuvasta, mutta tienmutkan kohdalla kasvavien puiden takana sijaitsi suuri lato, jossa Topi teki köksäntöitään, ja murahteli ja naurahteli itsekseen hiljaista hullunnauruaan.

Miestä oli syytä paeta, sillä Topi oli sellainen raivohullu , jos nyt sana sallitaan, ja minä taas hentoinen koulupoika. Joinakin sadekesinä tuo kuvassa näkyvä pelto liettyi niin, ettei sinne päässyt millään työkoneella, ja senvuotinen sato oli mennyttä.

Peltoaukeiden takaa kohoaa Saareksiinmäki, joka nykykatsannossa on, tietenkin, vain pieni mäennyppylä. Koulupojan polkupyöräkatsannossa kyseessä oli liiankin jyrkkä mäki. Muteikosta ja sen liepeiltä saa alkunsa puro, joka kulkee Portsillan kautta, ja päätyy Hallikkaanjokeen, ja siitä Vuokseen.

Syynä paikan vetisyyteen lienee Salpausselkä, jossa on varastoituna valtavat määrät pohjavettä, ja sitä pursuu tässä kohtaa pintaan kymmenien lähteensilmien kautta. Korvenkylän pikku erikoisuuksiin kuuluu Lakankylä , jonka melkein kaikki rakennukset Lakan Fäbä on ihan itse tehnyt, vaikka käyttikin apunaan paljon erästä timpuria, ja joka tunnettiin suurpiirteisyydestään.

Fäbä teetätti yhden rakennuksen kerrallaan valmiiksi, ja möi sen sitten jollekin halukkaalle ostajalle, ja aloitti taas uuden tuvan pykäämisen. Hän ei ollut kovinkaan huolellinen urakoitsija, sillä useimmissa hänen taloistaan sekä ovet -että ikkunat olivat enemmän tai vähemmän vinossa, mutta kyllä kai noissa asutaan vieläkin. Järjestävätköhän korvenkyläläiset sight seeing -kierroksia turisteille Lakankylään? Nähdä lakankylä, ja kuolla.

Näe Lakan kalteva talo! Voitaisiin myös rakentaa paviljonki, jossa olisi nähtävänä mm. Olen kuullut kerrottavan tarinaa jossä kaksi lakankylän poikaa oli istuskelemassa ja syljeskelemässä tuvassa kun vaari kuoli kiikkustuoliin.

Pojat ryhtyivät oitis tappelemaan siitä kuka saa vaarin radion. Aina nämä lakankylän pojat olivat nuhdeltavina opettajanhuoneessa milloin mistäkin.

Tapahtumia saattoi seurata koululaisena, koska luokan seinässä oli reikä josta näki opettajanhuoneeseen. Useinhan se mei tapekii oli siellä, kuten eräs lakankylän pojista sanoi. Suosittelisin korvenkyläläisille Lakankylän perinteen elvyttämistä, sillä ei näitä yhdenmiehenkyliä Suomessa nyt niin kovin montaa ole. Korvenkylässä on niin perin vähän muuta nähtävää.

Ylläolevassa kuvassa on viimeinen Fäbän rakentamista taloista, ja sen ikkunat olivat senverran vinossa, että näkyivät sellaisina aikanaan tielle saakka.

Rakennuksen takana sijaitsi Lakan pieni betonivalimo. Rakennusta on valmistumisensa jälkeen korjattu, ja oikaistu moneen kertaan, ja siihen on laitettu kuvassa näkyvä siipirakennus, ja sen voikin sanoa nykyisin olevan sellaisessa kunnossa kun asuinrakennuksen kuuluukin olla.

Kuvassa puutarhassa seisoskeleva ukko lienee talon nykyinen, ylpeä omistaja. Katselee siinä eteensä, ja toteaa ylpeänä nurmikostaan: Eipä tiennyt tulleensa Googlen poikien kuvaamaksi! Korvenkylässä on myös puutarha, mutta se näyttää kuvassa - sanalla sanoen - hieman ynnähtäneeltä, ja sen lasiruudut on kivitetty hajalle, aitoon lakankyläläiseen kansantapaan.

Tai sitten ovat Portsillan pahat pojat olleet asialla. Vaikka en minä sillä sano — saattaa tuo lafka vielä toimiakin, mutta tätähän minä en tiedä. Voihan kyseessä olla eräänlainen ilmastoitu kasvihuone! Tai sitten kyseessä on eräänlainen stealth-kasvihuone , jota ei tunnista toimivaksi kasvihuoneeksi, mutta joka ihan oikeasti on sellainen. Minähän teen tässä vain hypoteeseja, ja näyttäisi siltä, että viimeisiään tuo tuossa vetelee.

Ilmassa on väkevää rappion tuntua Oppikoulua käydessäni ajoin päivittäin pyörällä Mannerin vesitehtaan ohi, ja se vaikutti tuolloin salaperäiseltä ja mahtavalta. Nyt se on lähinnä huvittava, tihruikkunainen lätiskö. En tiedä millaista vettä tuolla valmistettiin, mutta tuskinpa se raskasta vettä sentään oli, jota käytetään raskasvesireaktoreissa , ja atomipommien teossa. Olisiko tuo ollut sitten vissyvettä?

En muista kuitenkaan koskaan juoneeni Mannerin vissyä , jos niikseen tulee. Mutta vesitehtaaksi tuota kuitenkin sanottiin. Ihan vähän matkaa vesitehtaalta Imatralle päin sijaitsi tupakkapaikka, jossa vedeltiin joukolla röökit. Kaikki polttivat tupakkaa, ja tekivät tottuneesti tupakkimiehen valankin, jos vain joku sattui sitä pyytämään. Syystä tai toisesta kasvantaviärät korvenkyläläiset ovat onnistuneet panttaamaan valokuvia vanhasta kansakoulusta, ja nettiinkin siitä on vuotanut vain pahaisia, vääristyneitä kuvia.

Suoristin yhden niistä, ja yllä näet tuloksen. Siinä se on — se vanha kansakoulu, jossa tuli kärvisteltyä pari vuotta. Kaikenlaissi saatani sitä onkin. Muistan kun juuri ennen koulunkäyntini alkamista juttelin Rauhan poikien kanssa mm.

Että olinko syönyt tänään verilettuja ja eilen siansilavaa. Kun koulu sitten alkoi, nämä samaiset Rauhan pojat valistivat auliisti muita, että tässä se on se sika , tai sianpoika , ja osoittelivat minua sormellaan. Sitä lempinimeä sainkin sitten kantaa koko sen ajan jonka käydä junttusin tuossa haisevassa läävässä. Muutoin olisin ehkä mennyt amikseen, ja siitä suoraan leipään kiinni, mutta kuvittelin, että oppikoulussa olisi kivempaa.

Turha luulo, sillä lempinimi seurasi sinnekin, mutta onneksi unohtui aika pian. Jos korvenkyläläiset olisivat olleet kaukaa viisaita, niin ne olisivat entistäneet vanhan puukansakoulun, mutta sitä niiltä on sentään turhaa odottaa.

No, vanhaa Vanhaa kansakoulua ei enää ole, ja sen paikalle on rakennettu joku hoitokoti, tai joku vastaava. Kuvassa näkyvät männyt saattavat olla vanhan kansakoulun ajoilta, mutta olleet tuolloin paljon pienempiä. On surullista, ettei vanhan kansakoulun paikkaa ole merkitty mitenkään, mutta tässä on kysessää varmaankin korvenkyläläinen muistamattomuuden perinne, jolle selittävänä tekijänä on kyläläisten alkoholisimi, ja varhainen dementiataipumus.

Ylläolevassa kuvassa näkyy vanhan osuuskaupan paikka. Se sijaitsi pienellä mäennyppylällä ihan siinä vanhan kansakoulun vieressä, ja sinne kerttupullin lellipennut lähetettiin ostaamaan viinereitä opettajien kahvipöytään. Normaalisti oppilalta käynti tuossa kaupassa oli kiellettyä tai ainakin niin muistan olleen. Sopii sitä nyt tätäkin muistella, kun muistellaan kaikkea muutakin ihan hampaat irvessä.

Nostalgiaa pitää näet olla.

..

Kolmanneksi, lähes kaikki naiset joutuvat näkemään todella paljon vaivaa sen eteen että pysyisivät mahdollisimman haluttavan näköisinä miesten mielestä.

Nuoremmille naisille tämäkin rasti on tietysti lähes aina ellei aina helpompi kuin vanhemmille. Toki hyvinkin moni nainen olisi ilman MINKÄÄNLAISTA laittautumista aamusta iltaan tosi kuuma pakkaus vaikka eivät sitä varmaan uskoisi, mutta kun se naisten välinen kilpailu on tosi kovaa ja media aivopesee heitä jatkuvasti näyttämään jotenkin tietynlaiselta, ja tämä johtaa siihen että lähes kaikki naiset ehostavat ulkonäköään mikäli tosimielellä ovat liikkeellä.

Se on se käytäntö eikä se siitä ole juuri miksikään muuttumassa. Älkää unohtako sitä kliseistä juttua kun naisia pitää aina odottaa niin saakelin kauan ennen lähtöä No koska heidän täytyy laittautua kauniiksi! Me miehet ollaan valmiita lähtöön silmänräpäyksessä verrattuna naisiin jotka haluavat näyttää parhaimmaltaan, mutta silti näytämme oikeastaan aivan yhtä komeilta tai rumilta huolimatta siitä kuinka kauan tuunaamme julkisivuamme.

Jotkut pakkomielteiseen ulkonäköviilaukseen hurahtaneet miehet olisivat varmaan eri mieltä tästä väittämästä, mutta he ovatkin poikkeuksia ja kuuluvat selkeään miesvähemmistöön. Myös painonhallinta on naisille haastavampaa kuin miehille, ja sehän lukeutuu tuohon haluttavan näköisenä pysymiseen.

Enemmistö miehistä suosii normaalipainoisia naisia enemmän kuin yli-tai alipainoisia. Niin, naisena saa aina arvuutella ja pelätä, että onkohan se kiehtova mies unelmien prinssi vaiko sittenkin pelkkä kusipää Vai pidättekö ätmi-termistä enemmän? Aivan samaa ne kai tarkoittaa. Plus niiden pokaustaitojen opettelusta ei ole hirveästi hyötyä , kun jenkkikulttuuri on kuitenkin aika toisenlainen, mitä seurusteluun tulee. Suomessa ollaan paljon epämuodollisempia.

Siitä saa toki jotain irti, jos oppii yleistä sosiaalista rohkeutta ja esim. Näitä pokausoppaita täytyy ilman muuta lukeakin kriittisesti. Tuo Neil Straussin Pelimies-kirja on jenkeistä. Pokaustaitojen oppaita on muualtakin kuin jenkeistä - Henrik Fexeuksen Viettelyn jalo taito esimerkiksi. Olen lukenut ja myös ihan hyvä vaihtoehto sosiaalisesti estyneelle miehelle. Kannattaa ilman muuta lukea paljon myös pohjoismaalaistenkin kirjoittamia oppaita, jos vaan löytää.

Tämän oivalsin itsekin jo n. Niitä ohjenuoria on ja oli oikeasti todella haastavaa soveltaa suomalaiseen kulttuuriin joka on niin erilainen kuin jenkki, jo pelkästään kielen vuoksi, vaikka englannin kieli oli tuolloin kohtuuhyvin hallussa.

Omaksuin joitain yleisluonnollisia juttuja sieltä täältä mutta lopetin perehtymisen aiheeseen varsin aikaisessa vaiheessa, koska koko touhu vaikutti tähtäävän naisten manipulointiin jota en voi nut sietää. Mulla on edelleen paljon sellaista materiaalia aiheesta joita en ole koskaan edes vilkaissut Myöhemmin aloin entistä syvemmin ja hartaammin ajatella omilla aivoillani kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä ja niin musta on tullut tällainen kuin nyt olen.

En ole kopioinut suoraan ketään enkä mitään, vaan olen kaunistelematon oma itseni, ja tykään itsestäni sellaisena kuin olen.

Siksi mulla ei ole mitään syytä tuntea ylempi- tai alempiarvoisuutta muiden edessä vaan kohdella kaikkia samanarvoisina kuin itseäni. Sieltä kumpuaa se mun itsevarmuus kaikissa mahdollisissa sosiaalisissa tilanteissa - mulla ei käytännössä koskaan ole syytä pelätä ketään enkä mitään.

Yhtä tärkeää on olla mahdollisimman rehellinen! Ihmisen joka ei yritä valehdella, ei tarvitse normaalikeskustelun aikana juuri lainkaan aikaa miettiä mitä sanoo - ei ole mitään filtteriä joka suodattaisi jotkin totuudet pois. Kun minä innostun puhumaan, saatan päästää suustani sellaista settiä sellaiseen tahtiin, että kuuntelijalta saataa mennä pää aivan pyörälle. Monet kuulijat saattaa silloin luulla että tunteeni käyvät jotenkin ylikierroksilla puhuessani niin intohimoisen oloisesti, mutta todellisuudessa olen puhuessani pääasiassa kuin viilipytty, keskusteltiin sitten mistä hyvänsä.

Toki mitä koskettavampaan tai villimpään tai mihin suuntaan nyt ikinä tunnetasolla se keskustelu meneekään, kyllä ne tunteet sitten alkaa mun olemuksessa, eleissä ja äänessä näkyä, mitä tunteellisemmaksi keskustelu menee. Olen varmaankin taitava puhuja monen sellaisen mielestä jonka kanssa olen viimeisen puolentoistavuoden aikana kasvotusten jutellut. Minusta sillä viitataan puhujan kykyyn saada kuulija uskomaan mitä tahansa hän sanookin, ja se on kaikkea muuta kuin hyvä asia, mikäli puhuja ei pyri olemaan myös rehellinen sekä itselleen että muille.

Tämä on mulle aivan ensisijaisen tärkeä hyve, johon jokaisen ihmisen kannattaisi tähdätä - tietenkin sillä varauksella, että keskustelukumppaniin voi kokea luottavansa. Tuo naisten hypergamia on ongelma. Nykypäivänä aika moni "normaali" nainen on korkeasti koulutettu - esimerkiksi yliopiston käynyt. Nainen39veekin sanoi jossain aikaisemmassa keskustelussa, kuinka tytöt koulussa pyrkivät hyviin arvosanoihin ja pojille vähän paremminkin nauretaan, jos on liian hyvä koulussa.

Tästä on ollut vaikka kuinka paljon uutisissakin, kun pojat menestyy tyttöjä huonommin koulussa. Jos vähänkään maalaisjärkeä käyttää, voi todellakin olettaa, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Tottakai tuo, kun mennään tuolla kaupungilla baareissa tai myös muuallakin, kiinnostus tapahtuu salaman nopeasti - ei ole paljoa aikaa odottaa, koska yksinkertaisesti ei saa pahimmillaan mitään edes sanotuksi sellaiselle, joka ei herätä yhtään kiinnostusta. Olen kuitenkin tätä palstaa lukenut ja muutakin mediaa, jossa kyllä käy aika selväksi naisten kielteinen suhtautuminen pokaamiseen.

Tässä keskustelussa yritän tuoda esiin juuri tuon tärkeyden, että ätmi tarvitsee vaan paljon iskuyrityksiä, mutta tuossa on selvä ristiriita - ätmi kehittyy iskuyrityksiä tekemällä, vaikka naisten mielestä ätmi ei saisi hiota baarissa iskuyrityksiä. Sellaisen käsityksen olen saanut, että naiset suhtautuu nimenomaan ätmiyteen aika julmasti - ensinnäkin ätmistä ei nainen kiinnostu ja toisekseen naisten mielestä ätmi ei saisi edes opetellakaan sellaisia asioita, jotka tekevät ätmistä kiinnostavamman.

Pelimiehen oppaat ja Laasasen kirjat ovat hyvä esimerkki tästä naisten kapeakatseisesta suhtautumisesta ätmeihin. Ätmi saa jokatapauksessa hyödyllistä tietoa pariutumisen tosiasioista lukiessaan pelimiehen oppaita ja Laasasen kirjoja. Miten ätmi voi kehittää parisuhteeseen pääsyä, jos ei tietä tosiasioita??????????

Voiko tuostakaan kommentista nähdä kovin myönteistä suhtautumista pelimiehen oppaisiin? Tuon jälkimmäisen kommentin nainen jopa kiisti tämänkin tosiasian, ettei Neil Straussista tullut mitään ytmiä, vaikka on kaatanut satoja ellei tuhansia naisia. Toki myönsi tämän, että Neil Strauss sai parisuhteen. Miksi naiset sitten suhtautuvat ätmiin jopa niinkin julmasti, että eivät antaisi edes mahdollisuuttakaan miehelle opetella näitä tärkeitä taitoja???????

Tuossa keskustelussa selitän tarkemmin, mistä on kyse. Naisen kanssa hyvä kohtaaminen vaikkapa juna-asemalla, onnellisuuden lisääntyminen. Tuossa on mun aloittama keskustelu joitakin kuukausia aiemmin. Jossain vaiheesa vaan huomaa tämän tosiasian, että on täydellinen kyvyttömyys saada naisen kiinnostumaan. Se, että saisi vuotiaana edes vähäksi aikaa naiskokemusta nimenomaan sillä tavalla, että on onnistunut hurmaamaan, auttaa sekä siihen, etä on saanut onnistumisen kokemuksia elämän yhdessä tärkeimmistä asioista.

Hyvä, että kirjoitat perusteellisesti asioista. Yritän myös itsekin vastata perusteellisesti. Siksi tulee vähän pitkiä ja aina ei ehdi heti vastata. Ätmi on pelokas, alistuvainen ja katkera.

Asian kiteytti upeasti SFFreud. Siinä vaiheessa pokausoppailla ei enää tee yhtikäs mitään. Lähdetään nyt vaikka susta liikkeelle. Miksi sinä et ole tyytyväinen itseesi juuri tuollaisena kuin olet? Koska on aivan päivänselvää että jotakin sulla on hampaankolossa itsesi kanssa.

Tunteeko joku kuka olet irl? Vataan vähän pitemmin myöhemmin, mutta kirjoituksesta tulee kyllä välittömästi tällainen asenne ongelma: Vastaan myöhemmin vähän lisää, mutta toivoisin, että miettisit tätä kysymystä, onko asia ihan näinkään, että vika on aina ätmissä. Otit jo aikaisemminkin puheeksi tuon, että miten politiikka liittyy tähän keskusteluun.

Voit lukea mun aikaisempia kirjoituksia, ne on näkyvillä kun klikkaat mun sinisellä näkyvää "todellavaikeeta"-nimimerkkiä. Niin kauan kuin puhut parisuhteeseen "pääsemisestä" pistät itsesi altavastaajan asemaan, joka on paska lähtökohta ihmissuhteelle. Ei se nainen ole joku parisuhteen portinvartija, jolta mies anoo pääsyä jonnekin, vaan se on toinen ihminen, jonka kanssa YHDESSÄ rakennetaan jotain.

Molemmat on yhtä lailla valitisjoita, molemmilta vaaditaan aktiivinen valinta, että haluan olla juuri tämän toisen kanssa. Sen valinnna perusteeksi ei enää aikuisilla riitä, että toinen haluaa. Pokauskirjoista oppii paljon shaibaa. Se on vain projisaatiota. Poikaporukoissa altavastaajaksi jääneet kuvittelevat että elämä toimii niin aikuisenakin. Aikuisten parisuhteen löytämisessä statusta ja valtaa tärkeämpää on esim.

Suomessa tuntemattomia pokataan lähinnä baareista ja usein yhden illan suhteiksi. Yleisempää on tutustua ensin vähän muuten jonkun muun kontekstin kautta esim. Niin kauan kun väistää vastuutaan sillä, että ei halua nähdä miten omalla toiminnallaan ja varsinkin ajattelullaan edesauttaa ätmiyttään, niin ei kyllä ole mitään hyvää parisuhderintamalla luvassa. Älä viitsi heittäytyä noin puolustuskannalle. Kerro nyt edes yksi asia tai puoli itsessäsi josta et pidä, ja jonka olemassaolo heikentää itsetuntoasi.

Sä käytät tuollaisia ehdottomia sanoja kuten "kaikki" ja "aina". Väittäisin, että on varsin marginaalisesti pelkästään sun omaa syytäsi miksi susta on tullut noin pelokas, alistuvainen ja katkera. Tämä keskustelu kiteyttääkin mukavasti sen, kuinka kapea miehen rooli edelleen tosiasiassa on. Jos siis haluaa sukuaan jatkaa.

Eli kuten tälläkin palstalla ovat fiksut jo vuosia sitten todenneet, ei naisten yleinen miesmaku ole muuttunut vuosituhansiin mihinkään.

Ja kun miehessä haluttuja ominaisuuksia ovat mm. Sen jälkeen voidaan sitten mahdollisesti miettiä niitä yhteensopivuustekijöitä ja kommunikaatiota sekä muuta sen sellaista. Ätmit voivat olla vaikka miten hyviä kommunikoimaan, mukavia ja tasapainoisia luonteeltaan, mutta ätmeinä he pysyvät sen takia, etteivät perusominaisuudet riitä pelikentälle pääsemiseen. Ainoa mihin vaan puuttuisin, että kommunikointi taidot ovat kyllä äärimmäisen tärkeät parisuhdemarkkinoilla.

Tälä taitoa ei voi väheksyä. Tunnetko nyt olevasi enemmän mukavuusalueellasi kun sait tukea katkeralle asenteellesi toiselta nimimerkiltä ja sen myötä koet asenteesi oikeutetuksi enstistä vahvemmin? I Mennään suoraan asiaan. Kerrohan bhk, minkä vuoksi sinä et pidä itsestäsi? Kerron myöhemmin, mutta sunkin asenne on kyllä aika mustavalkoinen. On jo aika ätmejä syyllistävää jo sekin, että nähdään ylipäätänsä se, että ätmit yrittävät tehdä ongelmalle jotain, jotenkin katkeruutena.

Onko sekin sun mielestä katkeruutta, että vasemmistoliitto haluaa tasata tuloja. Elääkö vaemmistoliitto sun mielestä katkeruudessa? Demarit ja vasemmistoliitto on ollut esimerkiksi työttömien puolella tässä työttömien rankaisussa, onko sekin sun mielestä vaan katkeruutta?

Pitäisikö vaan hyväksyä se, että hyvä osaiset vaan vie kaikki arvokkaat asiat maailmassa? Onko esimerkiksi sosiologian professori Juho Saari sun mielestä katkera, kun hän pyrkii tekee töitä eriarvoisuuden eteen????????? Onko sosiologi Henry Laasanen sun mielestä vaan katkeruudesta sairas??????? Onko tämäkn sun mielestä vaan katkeruutta, että lasten psykiatri Jari Sinkkonen on kritisoinu sukupuolineutraaliutta. Onko kaikki kritiikki sitten katkeruutta??????????

Oikeanlainen kasvatus on enemmän kuin tärkeetä jo peruskoulussa, jotta ätmiyttä voitas tulevaisuudessa välttää. Joo, ei tää ollut multakaan kovin rakentava kommentti, mutta en vaan jaksa katella enempää teidän epätoivoista valehtelua. Uhrin asemassa oleminen taas on vähemmän kivuliasta kuin vastuunotto ja tilanteensa ratkaiseminen. En tarkoita sanoa tätä uhriutujia syyllistääkseni. Uhriutuminen on meille ihmisille äärimmäisen luonnollinen ja yleinen tapa kohdata hankalia asioita. Lapsen, jonka ei vielä tarvinnut kohdata vaikeita aikuisten asioita, vaan joka pystyi luottamaan siihen, että turvalliset aikuiset hoitavat ne hänen puolestaan.

Lisäksi lapsina me saamme rakkautta, hoivaa ja hyväksyntää ihan vain olemalla olemassa. Toisin on aikuisilla, sillä aikuisina joudumme hankkimaan saman rakkauden, hoivan ja hyväksynnän olemalla yhteisömme silmissä menestyviä, kunnollisia ja oikeanlaisia yksilöitä. On kamala ajatus, että psyykisen hyvinvoinnin kannalta niin tärkeät asiat kuin rakkaus, hoiva ja hyväksyntä joudutaan ansaitsemaan.

Varsinkin, kun se on toisille meistä vaikeampaa kuin toisille. Halu palata tähän helppoon ja turvattuun lapsen tilaan on ymmärrettävä, eikä sitä tule syyllistää. Samalla on kuitenkin ymmärrettävä, että maailmassa, jossa elämme, on aikuistuminen lopulta ainoa toimiva vaihtoehto. Aikuisena lapsena pysyminen on houkuttelevaa, mutta tähän rooliin tarrautuminen usein satuttaa meitä pitkällä aikavälillä.

Tulen vaikka aamuyöstä tai viimeistään huomenissa katsomaan uudelleen, joko olet tosiaan jo kertonut. Siihen saakka, purkaa rauhassa vaan sitä katkeruuttasi. Ei sitä kannata sisäänsäkään padota. On vaan niin, että niitä satuja kertovat enimmäkseen muut kuin ätmit.

Kuten wannabe-psykologit ja self-made -ihmiset. Se, että sinä näet ätmeissä uhriutumista kertoo vain itsestäsi. Useimmat ätmit eivät tällaista harrasta vaan haluavat vain, että pariutumismarkkinoiden tosiasiat tunnustetaan. Tällä hetkellähän asia on niin, että ätmejä syyllistetään ja poljetaan minkä ehditään, koska toisella puolella on valta ja voima tehdä se. Ehkä se sinulle on yllätys, mutta maailma todella on paha toisille.

Ihminen on raadollinen eikä piittaa kuin omasta edustaan. Siksi ätmien vaatimus tosiasioiden tunnustamisesta on aika pientä toisen osapuolen harjoittamaan henkiseen väkivaltaan verrattuna. Huono itsetunto ennakoi erilaisia ongelmia suhteessa ja kanssakäymisessä, ja itsetunto-ongelmista kärsivä tyyppi voi olla erittäin raskasta seuraa sille kumppanilleen.

Tämä pätee niin miehiin kuin naisiin. Mutta valta, status, varallisuus Joitain naisia kiinnostaa varmasti miehen varallisuus - mutta aika monia itse asiassa ei kiinnosta. Ja tuo statuskin - kyllä status jonkin verran vaikuttaa monien kohdalla, se on totta. Mutta se ei vaikuta samalla lailla kaikkien kohdalla. Tai edes sitä runojen kirjoittajaa, vaikkei olisi saanut julkaistuakaan. Tai kiinnostavia mielipiteitä, jotka lisäävät tietynlaista sosiaalista statusta.

Ja sama se on naisten kohdalla: Olen tämän nähnyt ihan omassa lähipiirissäni, miten miesten kiinnostus on lisääntynyt, kun nainen on saavuttanut jotain kiinnostavaa statusta.

Mutta kuten sanottu, se status voi olla monenlaista - erilaiset saavutukset tekevät eri tyyppeihin vaikutuksen. Ja sitten on silti sekä naisissa että miehissä niitä, jotka eivät tällaisia asioita painota. Noinhan se juuri on, ja tuntuu että monessa ketjussa joillain kirjoittajilla onkin ihan hukassa tällaiset perusasiat.

Usein tuntuu, että moni kirjoittaja ajattelee, että seksiin tai suhteeseen on ryhdyttävä, jos ei keksi oikein tosi painavia syitä, joiden vuoksi kieltäytyä - vaikka oikeastihan se on päin vastoin, eli syy ryhtyä jompaan kumpaan on vain se, että HALUAA tehdä niin.

Ei siis se, että ei osaa perustella riittävän hyvin, miksi ei. Tai no, se perustelu tietty olisi, että "en halua", mutta kun tätä ei täällä tunnuta tajuavan. Minun kouluaikanani tytöt halusivat saada hyviä numeroita ja tavoittelivat niitä, mutta moni poika löi koulun läskiksi. Tosin jotkut pojat silloinkin ottivat koulun tosissaan ja saivatkin hyviä numeroita.

Tosin jälkeenpäin muistin, ettei asia ollut ihan näin yksinkertainen. Kaikkia koulussa menestyneitä poikia ei kiusattu. Palstalla on joskus myös väitetty, että tytöt haluavat seurustella päihteitä käyttävien häirikköpoikien kanssa, mutta minun kouluaikanani suosituimpia poikia olivat sellaiset, jotka harrastivat urheilua ja olivat hyviä koulussa.

Ihan kunnon poikia siis ; Häiriköt eivät olleet suosittuja, eikä heistä sellaisia tullut myöhemminkään - tosin osa rauhoittui ja heistä tuli ihan tavallisia perheenisiä jotka tekevät tavallista työtä. Kyllä nykyisinkin osa pojista pärjää koulussa oikein hyvin. Eivät pojat mitenkään kollektiivisesti ole huonoja koulussa. Mutta lisään omasta puolestani, että koska naisellakin on vain yksi elämä.

On erittäin raskasta olla ihmisen kanssa, jonka kanssa kommunikointi ei suju ja jonka itsetunto-ongelmat tuovat lisäongelmia kanssakäymiseen. Ihmisiin tutustuminen edellyttää kommunikointia, mutta jos se ei suju, ei pääse syntymään kahden ihmisen luontevaa yhdessä olemista. Jos nainen "antaisi mahdollisuuden", jotta toinen "pääsisi harjoittelemaan", ei kyseessä olisi ihmissuhde, vaan nainen suostuisi harjoitusmateriaaliksi. Mitä hän sitten tällaisesta "suhteesta" saisi?

Jos nainen toivoo suhdetta, jossa toisen kanssa on mukava olla, on molemminpuolista ymmärrystä, hauskaa yhdessä, hyviä keskusteluita, henkistä ja fyysistä vetoivoimaa, yms, niin eihän hän silloin ryhdy sellaiseen suhteeseen, jossa nämä puuttuvat. Ja jos nainen toivoo suhdetta, jossa kumpikin haluaa olla juuri sen oman kumppaninsa kanssa, niin eihän häntä silloin kiinnosta olla harjoitusmateriaalina, jollaiseksi kelpaa kuka tahansa nainen, kunhan vaan pääsee naisen kanssa "harjoittelemaan".

Nainen on myös ihminen, jolla on omat toiveensa ja tunteensa. Hän elää omaa elämäänsä. Ja parisuhde ei voi koskaan toimia sellaisena, jossa vain toinen saa siitä jotain. Ymmärrän hyvin, mitä opettelua kaipaava "ätmi" saisi suhteelta, mutta mitä annettavaa hänellä olisi sille naiselle, joka hänelle antaisi mahdollisuuden? Tuskin naiselle suhteen sisällöksi riittäisi se, että hän opettaa miehelle parisuhteen tai kommunikoinnin perustaitoja.

Ei se ole mitään julmaa, ettei aloita suhdetta tai deittailua vain sen vuoksi, että toinen osapuoli kovasti tarvitsisi "harjoitusta" kyseisellä elämän alueella. Mutta tässä tullaankin siihen ongelmaan, että kaikki ei ole vaan hyviä urheilussa.

Myönnän tämän, että ne pojat, jotka olivat urheilussa hyviä, saivat helpommin arvostusta. Itse asiassa voisi todeta jotenkin tällä tavalla, että osaa monenlaisia asioita, vaikka ei olisikaan kaikessa huippu, tuo helposti arvostusta. Kunhan vaan harrastivat sitä ilokseen. Ei kyllä kauheasti muita harrastusmahdollisuuksia sillä paikkakunnalla varmaan ollutkaan Tähän täytyy sanoa sen verran, että runoilijoilla voi olla hyvä verbaalinen kyky, koska he ovat paljon sanojen kanssa tekemisissä.

Verbaalisuus on yleisesti arvostettava ominaisuus. Kuten otin jo tämän keskustelun aloituksessa puheeksi tuon kirjan Aristoteleen Retoriikka: Hyvän puhekyvyn omaavilla on kyllä aina etumatkaa parisuhdemarkkinoilla, vaikka joku runokirjoittaja ei olis saanut julkaistuakaan.

Kyllä varmasti kiinnostavat mielipiteet auttavat. Ätmien kohdalla vaan täytyy todeta se, että tämä on se ongelma, jos on jo peruskouluajoilta ollut syrjitty, eikä voinut elää "normaalia" nuoruutta. Tämä ulkopuolisuus voi vaikuttaa myös mielipiteiden kehittymiseen: Ei tämä tietenkään ehdotonta ole, mutta kyllä tämä nyt on varmaan aika selvää, että kiinnostavat mielipiteet kehittyvät helpommin "normaalissa" sosiaalisuudessa. Kuten sanoin, ei ole ehdotonta totuutta, mutta on todennäköisempää, että tuntematon mies, jolla on mielenkiintoisia mielipiteitä, on myös muullakin tavoin riittävän "normaali" ja jolla on ollut "normaali" nuoruus.

Mutta oli ihan hyvä, että otit puheeksi nuo kiinnostavat mielipiteet. Kyllä kiinnostavia mielipiteitä on mahdollista kehittää myös muullakin tavoin kuin "normaalilla" sosiaalisuudella. Valitettavasti "normaali" sosiaalinen elämä vaan antaa kiinnostaville mielipiteille paremmat lähtökohdat. Tottakai mulle on joku milipide muodostunut, kun olen ollut parisuhdemarkkinoilla helposti ulkopuolinen ja lisäksi lukenut Laasasen kirjan Naisten seksuaalinen valta ja lisäksiä hänen artikkeleitaan.

Toinen juttu on se, onko mulle elämän aikana muodostunut nimenomaan kiinnostavia mielipiteitä. Ei tuo Laasanen nyt ainakin mitä olen lukenut kommentteja, vaikuta välttämättä kaikkiin ihmisiin varsinkaan moniin naisiin kovin positiivisesti. Osa toki pitää Laasasta sellaisena, joka puhuu asiat suoraan ja siksi arvostaa.

Toki, jos on muodostunut vahva mielipide sillä tavalla, että on ollut parisuhdemarkkinoilla aina ulkopuolinen ja lisäksi lukenut paljon Laasasen kirjoituksia, voi olla parempi, että ei sano naiselle mitään mielipiteitä. Puhuit kiinnostavista mielipiteistä, joten kaikki mielipiteet ei todellakaan ole kaikkien mielestä kiinnostavia. Kyllähän tuo status naisellakin voi lisätä kiinnostavuutta. Onhan tämä toki hyvä asia, että nainen saavuttaa elämässä jotakin.

Myönnän tämänkin, että ei se kyllä välttämättä lisää kiinnostusta naiseen ainakaan enempää, jos ei ole oikein mitään saavuttanut. Kyllähän tämä on yleisestikin ottaen hyvä asia, että ihmisellä on elämässä tavoitteita. Jokatapauksessa tuo on joidenkin kohdalla vaan erityinen ongelma: Tuo, että miehellä tai naiselle on opiskelupaikka, ei todellakaan vielä takaa "normaalia" sosiaalista elämää, vaikka joidenkin ulkopuolisten silmin voisi näyttää, että miehellä tai naisella on elämä kunnossa, kun on opiskelupaikka.

Tätä olenkin pohtinut, miksi joku vaan on aina ulkopuolinen, vaikka olisikin saavuttanut elämässä jotain: Tulee väistämättä sellaiset kysymykset esiin kuten sellaiset ominaisuudet, joita lähes kaikki arvostaa. Otin juuri puheeksi tuon runoilijatapauksen. Runoilijoilla saattaa olla hyvät verbaaliset kyvyt, koska ovat paljon sanojen kanssa tekemisissä. Jos joku, jolla on opiskelupaikka ja monien mielestä elämä menee hyvin, mutta puuttuu "normaali" sosiaalinen elämä, johtuu tämä siitä, että tällaisella ihmisellä ei ole tarpeeksi sellaisia ominaisuuksia, joita yleisesti arvostetaan.

Tuossa on jostain vanhasta Suomi24 keskustelusta mielenkiintoisia kommentteja https: Darkkis on tuon tuonut esiin kuten noistakin kommenteista käy ilmi, että yksin ei baariin kannata mennä. Tuossa ensimmäisessä kommentissa todetaan, että ei ole kavereita, mutta ei haluakaan kavereita vaan naisen.

Mun täytyy tuohon sanoa, että itselläni on juuri samoja ajatuksia ja on ollut jo monta vuotta. Omalla kohdalla ei nyt mikään ehdoton ongelma ole sekään, etteikö olisi kavereita, vaan se, että saako kavereita lähtemään baariin.

Yhdessä noista kommenteissa joku sanoi, että on eronnut ja kaverit on tahoillaan naimisissa, joten ei yksinkertaista tuo kavereiden saaminen mukaan baariin. Joku taas totesi, ettei halua mitään kusipäitä kavereikseen vain sen takia, että sais naisen. No tässäkin tulee vastaan tuo ätmin ongelma: Toisaalta on äärimmäisen nöyryyttävä ajatus sekin, että täytyisi joihinkin epämiellyttäviin ihmisiin tutustua vain sen takia, jotta saisi kavereita ja olisi helpompi tutustua naisiin baarissa, koska kavereiden avulla voi nostaa omaa statusta.

Dakkis toteaa yhdessä kommentissa: Eli tollaisesta miehestä kuuluu ilman muuta ajatella kaikkea negatiivista. Tämä, että miehellä on kavereita, kertoo miehestä sen, että miehellä on edes jonkin verran yleisesti arvostettuja ominaisuuksia ja taitoja. Tämän takia hänen status voi nousta tällä tavalla, jos on kavereita mukana. Huomaamme, että statusta voi monella tavalla nostaa. Jos kuitenkin menee yksin baariin, täytyy osata jo valmiiksi antaa sellainen vaikutelma, että on tarpeeksi yleisesti arvostettuja ominaisuuksia ja taitoja.

Puhetaito ainakin täytyy olla äärimmäisen varmaa. Tulee vaan sellainen mieleen, että kavereiden kanssa mieheltä ei ehkä vaadita yhtä täydellistä puhetaitoa, jos porukassa on mukana sellaisia miehiä, joilla on erittäin hyvä puhetaito. Todellisuudessa maailmankaikkeus on kuitenkin äärimmäisen monimutkainen kokonaisuus, jossa täytyy pystyä hallistemaan monenlaisia elementtejä. Otan esimerkin maailmankaikkeuden monimutkaisuudesta yhdestä keskustelusta täällä.

Olen tähän jo aikaisemminkin kommentoinut. Lisäksi myös tuokin, että kuka täällä lopulta on normaali, koska kaikissa on vikoja.

No palatakseni tähän maailmankaikkeuden monimutkaisuuteen. Tuo, kuten tuossa jälkimmäisessä kommentissa sanottiin eli se, jos syntyy vaikka vaikeasti vammainen lapsi "terveelle" parille, on tämä nyt tietysti päivän selvä asia, että haasteet elämässä ovat jonkin verran erilaiset kuin "tyypillisellä" perheellä. Jatkan vähän myöhemmin tätä viestiä.

Viesti jatkuu Emme pääse sitä tosiasiaa pakoon, että elämä on täynnä erilaisia haasteita, joskus haasteet ovat helpompia, joskus ne voivat olla jopa ylitsepääsemättömiä. On jokatapauksessa tärkeää huomata tuo, että ne ihmiset, joilla on briljantit taidot ja ominaisuudet suhteeseen pääsemiseksi, ovat parisuhteen ja lisääntymisen kannalta menestyksekkäitä.

Ätmeillä sen sijaan on suhteeseen pääsyä ajatelleen äärimmäisen huonot taidot ja ominaisuudet. Me tullankin tähän ongelmaan: Eikös eroon päädy noin puolet suhteista? Ajat ovat muuttuneet, kuten maailma yleensäkin.

Tällä palstalla on ollut keskustelua siitäkin, kuinka pitkäksi aikaa kelvata tai jotain tuon tapaista: Toki parhaansa voi aina yrittää ja ehdottomasti olenkin sitä mieltä, että pitääkin yrittää parhaansa, mutta on myös samanaikaisesti oltava realisti tai paremminkin näin, jos on pystyy olemaan realisti, on vahvemmilla.

Millä määritellä "harjoittelu" tarkkaan. Toki ymmärrän tuon, että tuo sana "harjoittelu" voi herättää äkilliseltään vastustusta. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikilla ei elämä mene niin kuin "keskiverto" ihminen odottaa.

Toiset onnistuvat pariutumaan jo 16 vuotiaana ja suhde jopa kestää. Toisilla pariutuminen taas menee myöhemmälle iälle. On kuitenkin ymmärrettävä tämäkin, että ne joilla pariutuminen menee myöhemmälle eivät aina ole itse valinneet tätä tosiasiaa.

Se miten tuo sana "harjoittelu" liittyy tähän, on se, että ne yksilöt, jotka "normaalin" ikäisenä pääsevät parisuhteeseen, ovat yleensä saaneet myös "normaalin" ikäisenä "harjoitusta" toisin kuin taas ne yksilöt, joiden parisuhteeseen pääsy kestää ja kestää.

On julmaa ajatella, että näillä myöhemmin parisuhteeseen päässeillä olisi samat taidot kuin näillä, jotka pääsee parisuhteeseen "normaalin" ikäisinä.

Tätä ongelmaa on todellakin molemmissa sukupuolissa: SIlloin asia on ilman muuta ongelma, jos ihminen haluaisi sinkkuudesta eroon, mutta ei vaan pysty, koska ei ole tarvittavia taitoja tai ominaisuuksia päästä parisuhteeseen. Vielä tuon "parisuhteen harjoittelun" filosofisesta ongelmasta: Voidaanko ajatella myös toisinpän: Mä ymmärrän kyllä tämän, että ätmien kohdalla tuo "harjoittelu" kysymys voi tulla ongelmallisemmin vastaan, mutta sitäkin on hyvä pohtia ja miettiä toimivia ratkaisuja.

Tietenkään kukaan ei ryhdy luonnollisesti sellaiseen suhteeseen josta nuo tärkeät asiat puuttuvat. Tämä, että saada edes hyviä keskusteluja ei ole kovin yksinkertainen. On ihmisiä, joille vaan on todella vaikeeta saada hyviä keskusteluja vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö tämä haluaisi.

Hyvät keskustelut ovat oma taitonsa. Toki keskustelutaitoa voi kehittää, mutta tuloksia ei aina voi odottaa kovin nopeasti, jos "normaali" keskustelutaito on pahasti hukassa. Tällä suom24 palstalla on puhuttu esimerkiksi harrastuksista, jotka ovat myös hyvä keskustelun aihe kumppania etsittäessä. Tässä keskutelussa joku totesi, että esimerkiksi moottoripyörä aiheesta ei saa useamman naisen kanssa keskustelua.

No nyt jos otetaan päämääräksi parantaa keskusteluyhteyttä, onko tällaiset kysymykset mahdollisia? Tästä olemme siis samaa mieltä, että hyvä keskusteluyhteys on ehdottoman tärkeetä suhteessa. Millä hyvä keskustelu rakennetaan?

No yhteisen harrastukset ovat yksi mahdollisuus. Onko tällainenkin mahdollista, että suhteessakin molemmat ainakin yrittäisivät ehkä enemmän joustaa vaikkapa omien harrastusten suhteen - toisin sanoen enemmän yhteisiä harrastuksia.

Tässäkin keskustelussa joku ehti todeta, että itsensä kehittäminen on hyvä asia, mutta se vaatisi mukavuusalueelta poistumista. Totta, kehittyminen vaatii tätä, mutta on tyhmä ajatella, että ainoastaan ätmeillä on tällainen velvollisuus. Sanoit vielä tuon, että eihän nainen ryhdy suhteeseen sellaisen kanssa josta nämä hyvät asiat puuttuvat. Tuo on kyllä hankala kysymys: Tämä on tietysti aivan luonollista, mutta sitten on se asian toinen puoli, on oltava realisti.

AIna ei kaikki tule olemaan maksimaalisen mukavaakaan ja tämän ongelman eteen tulee jokainen, jolloin tulee väistämättä tällaiset kysymukset eteen: Kannattaako kyseistä tyyppiä enää tavata vai mennäkö etsimään uutta? Haluan myös huomauttaa, että uuden etsiminenkin on epämukavaa varsinkin, jos on ätmi.

Joustamisesta sen verran, että jos on realisti, tietää kyllä tämän, että joustaa täytyy, mutta toisaalta ymmärrän kyllä senkin, että ätmien kohdalla joustaminen voi olla monelle liikaa.

Tuosta en kuitenkaan ole samaa mieltä, että harjoitusmateriaaliksi kelpaa kuka tahansa nainen. Ok, avataan hieman tätä "harjoittelu" kysymystä lisää. Hän tekee aloitteita naisiin aivan vilpittömin mielin, muutama torjunta tulee, kunnes pääsee pitemmäksi aikaa juttelee. Keskustelu sujuu mukavasti, jopa yhteystietoja vaihdetaan. Mies yrittää ottaa muutaman päivän kuluttua yhteyttä naiseen, mutta nainen ei vastaa ja asia on sillä selvä - ei tullut suhdetta. Onko tämä sitten niin, että nainen oli vain harjoitusmateriaali?????????

Itse sanoisin, että mies on yleensä täysin vilpittömin mielin liikkeellä kun etsii parisuhdetta ja yrittää parhaansa. Ei tällaisesta voi mitenkään yksiselitteisesti sanoa, että nainen olisi vaan joku harjoitusmateriaali.

Toki, jos miehellä tai myös naisella sattuu paljon sellaisia kertoja, että aluksi menee hyvin, mutta sitten uusi tuttavuus loppuu aina samalla tavalla, voi tietysti ja on ilman muuta tervettäkin miettiä, mitä oikein tekee toistuvasti väärin. Haluan kuitenkin painokkaasti korostaa, että niin miehellä kuin naisella on kuitenkin ollut vilpitön halu parisuhteeseen, mutta ei ole pystynyt vaan pääsemään, koska tekee jotain toistuvasti "väärin".

Kyllä mun mielestä tämä pitäis olla itsestään selvä, että aina pitäis antaa arvostusta ja kannustaa, kun ihminen on voittanut vaikeuksia. Meidän täytyy vaan tajuta tämäkin tosiseikka, että eri ihmisillä on eri vaikeudet: Tuossa on yli kymmenen vuoden takainen määritelmä alemman tason miehestä. Huomatkaa, että tämä on todellakin vain yksi määritelmä ja että kaikki ätmit ei ole missään tapauksessa samanlaisia. Haluan tässä tuoda paremminkin seikkoja, mitä miehellä olisi annetavanaan, vaikka hänellä olisikin jossain asioissa puutteita.

Haluan jo etukäteen huomauttaa, että itse en todellakaan ole kaikesta samaa mieltä tämän määrittelyn kanssa. Akateemisella miehellä on aina hyödyllisiä ominaisuuksia, josta myös naisenkin on mahdollista hyötyä jopa paljonkin. Eikös ongelma ole teekkarien kohdalla, että siellä on vähän naisopiskelijoita? Tämä kyllä on totta, että kilpailu on silloin kovempaa, jos jossain ryhmässä on vähemmän naisia, joten teekkarin täytyisi osata muutakin, jos haluaa saada keskusteluja naisen kanssa aikaiseksi.

Jokatapauksessa tämä, että miehellä on joku intohimo, jonka eteen tekee töitä ja haluaa olla siinä hyvä, on jopa saavuttanutkin jotain osaamassaan asiassa, onko tällainen kysymys täysin mahdoton, että nainenkin voisi edes vähän mennä tavallista enemmän vaikka suhteen alussa epämukavuus alueelle ja kiinnostua miehen osaamisesta ja saavutuksista, vaikka ei itse opiskelisikaan samaa alaa.

Aivan varmasti sitä jotain yhteistä tulee löytymään jossain vaiheessa, jos vähän vaikka alussa suostuis ponnistelee. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että rajansa kaikella, liika on liikaa, mutta jokainen voi kuitenkin miettiä tuota mukavuus ja epämukavuus kysymystä: AIka moni nainen on käynyt lukion, joten aivan varmasti löytyy ainakin jotain yhteistä teekkarinkin kanssa jo suhteen alkuvaiheessa.

Mistä nainen voi sitä etukäteen tietää, vaikka löytyis paljonkin yhteistä myöhemmin kun tutustuu paremmin. Jos nainen on käynyt lukion hyvillä arvosanoilla, on ainakin jossain määrin todennäköistä, että myöhemmin löytyy paljonkin yhteistä.

Jatkan tätä viestiä myöhemmin. Vielä tuosta nainen39veen kirjoituksesta: Kuten jo äsken mainitsin, miehessä voi olla myös vahvuuksia, joista nainen hyötyy jopa paljonkin. Tämän takia otinkin esiin tuon kysymyksen epämukavuusalueelle menemisestä. En kuitenkaan sanonut, että pitäisi mennä kohtuuttomasti epämukavuusalueelle, mutta aina voi edes vähän käyttää aikaa ja miettiä, voisiko kuitenkin vähän ponnistellakin, jos tulee joku tavallista suurempi haaste vastaan.

Kukaan ei sano, että "kaiki vika on ätmissä", sä vaan päättelet niin siitä että sua neuvotaan ottamaan vastuu hyvinvoinnistasi. Ei ole mitään "kaikki" vikaa, on vaan toimimattomia ajatus- ja toimintamalleja. Joista voi ja kannatata luopua. Jos sua kiinnostaa jatkaa tätä keskustelua, ei muuta kuin luet vaan ahkerasti. Kyllä asiat aina tulee perusteellisemmin ja perusteellisemmin selvitettyä.

Esitä sitten joku vaihtoehtoinen teoria, mikä toimisi "ätmille". No ok, onhan se näin, että vähän tulee liioteltuakin, mutta yritän vaan parhaani mukaan tuoda tätä pariutumisen ongelmaa esille: On tärkeetä, että faktat tiedostetaan.

Kyllä aina voi edistyäkin asioissa, mutta asioissa on vaikea edistyä, jos ei tosiasioita tiedosteta. Juuri tuo, että sosiaalisten tilanteiden lukeminen todella on vaikeampaa, on ehdottomasti kyllä hidaste parisuhteelle ja se, että ei intuitiivisesti osaa lukea sellaisia tilanteita, joita "normaali" ihminen osaa. Mutta kyllä se voi estää suhteen tai tutustumisen hyvin monen ihmisen kanssa.

Ei se siitä johdu, että nainen ajattelisi, että "muuten kiva mies, mutta kommunikointi ei toimi", vaan se johtuu siitä, että koska kommunikoinnissa on ongelmia, ei pääse syntymään sitä "kiva mies" -fiilistä johtuen siitä, että keskustelu ja vuorovaikutus tökkivät.

Ja kun ne tökkivät, tulee sellainen tunne, ettei yhdessä olo oikein suju, voi tulla kiusaantunut ja vaivaantunut olo jne. Lisäksi se aiheuttaa sitä, että jatkuvasti tulee tunne, että kumpikin ymmärtää toisen ihan väärin. Joten nainen, jolla on mahdollisuus saada sellainen mies, jonka kanssa kommunikointi toimii, kiinnostuu todennäköisemmin tästä.

Kommunikointihan ei liity vain keskusteluihin vaan yleensä koko kanssakäymiseen seksiä myöten. Mutta toki tähän vaikuttaa naisen omatkin vuorovaikutustaidot. Ei meistä kukaan synny valmiina, vaan kaikki opetellaan puhumista myöten alusta.

Jos ihmisen kanssa synkkaa, voi keskustelu sujua oikein hyvin, vaikka harrastukset olisi täysin eri. Ei mikään kiinnostava ihmissuhde kaadu siihen, että on erilaiset harrastukset. Jos toisen kanssa viihtyy ja synkkaa, niin ihan sama mitä harrastuksia toisella on.

Ja kyllähän on hyväkin, että molemmilla on myös omia juttujaan. Ja kun toisesta oikein kiinnostuu, on kiva kuulla ja päästä tutustumaan myös hänen maailmaansa. Ja jos toinen on oikea ihminen, ei yhteinen harrastaminen hänen kanssaan suinkaan tunne epämukavalta, voi hyvänen aika - päinvastoin! Eivät ihmissuhteet ole sellaisia, että hampaat irvessä yritetään ja joudutaan koko ajan "sietämään epämukavuutta" tms.

Silloin, kun jonkun ihmisen kanssa on mukava olla ja synkkaa, tulee sellainen tunne, että kaikki sujuu. Toimivassa ihmissuhteessa otetaan toki toinenkin huomioon, mikä myös ennaltaehkäisee konflikteja.

Mä en ehkä oikein saa nyt kiinni, mitä haet sillä, että odotus asioiden sujumisesta olisi epärealistista. Kyllä minusta tuntuu esim.

Eikä ne suhteet sellaiseen kaadu, että tekee jonkun taktisen väärän liikkeen. Kyllä se on kokonaisvaltaista kommunikointia ja kahdenkeskistä kemiaa, jota joko on tai ei ole. Ja yhdessäolo joko sujuu tai ei suju. En nyt ollenkaan tajua, miten vaikka nainen voisi aloittaa suhteen sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa tuntuu koko ajan ettei homma suju ollenkaan? Ei siinä se auta, vaikka kuinka yrittäisi ymmärtää, kun ihmissuhde perustuu kuitenkin kahden ihmisen välille, ja jos siinä on ongelmia, niin mikä sitten olisi se suhteen perusta?

Ei se riitä suhteen sisällöksi, että toisella on akateeminen koulutus, mistä voi olla jotain "hyötyä". Ei suhteessa edes haetaan mitään hyötyä - jo tämä kohta ajattelussa tökkii todella paljon. Eikä sen perusteella vielä esim. En itsekään polta ja arvostan savuttomuutta kumppanissa, mutta ei se vielä pelkästään riitä herättämään seksuaalista mielenkiintoa.

Se lisää kyllä ihmisen mielenkiintoa. Mutta ei se ole vielä syy aloittaa suhdetta, että toinen on teekkari ja että sitä kautta voisi käväistä epämukavuusalueella. Sinulla on näköjään myös joku outo ennakkokäsitys, että naisille teekkarin edustama ala tai yleensä akateemisuus olisivat jotain "epämukavuusalueita". Olen itsekin humanisti, mutta luen paljon muiltakin aloilta.

Ei erilainen opiskeluala ole mikään este suhteelle - eikä sama ala toisaalta takaa yhteensopivuutta. Minä vähän vierastan sellaista pakkodeittailua, että vaikka ei yhtään tunnu olevan yhteistä eikä mitään kemiaa, sitä vaan roikutaan yhdessä ja yritetään epätoivoisesti löytää edes JOTAIN, mikä yhdistäisi.

Ja sitten kun löytyy joku triviaali asia, kuten että molemmat vaikka tykkäävät silloin tällöin hiihtämisestä, yritetään koko oerisuhdetta rakentaa jonkun satunnaisesti harrastetun hiihdon ympärille. Ja kaikkien kanssa ei vaan koska ala synkata, vaikka kuinka ponnistelisi. Mutta siis, ei se sama ala takaa sitä, että syntyisi romanttinen ja seksuaalinen kiinnostus.

Toki samaa alaa tajuavan kanssa voi puhua asialinjalla työjutuista, mutta kuka sellaista suhdetta haluaa? Se, millä alalla ollaan, ei ole ratkaisevaa.

Jos mietin itseäni, niin ihmisistä, joiden kanssa on ollut jokin suhde tai joista vaikka olen ollut kiinnostunut, on kai vaan KAKSI ollut samalla alalla, kaikki muut eri aloilla. Yhdistävät tekijät ovat olleet jotain muuta, ja ratkaiseva tekijä on ollut henkilökemiat - se, onko toisen kanssa mukava ja hyvä olla, onko vetovoimaa, tullaanko toimeen, miten synkkaa, onko toisen kanssa hauskaa ja meneekö jutut myös syvällisiksi Ihan sama sitten, onko toinen teekkari vai sirkuspelle vai kenties kollega.

Juuri näin on asia. Mulla ei ole oikeastaan tähän enää mitään lisättävää. Kommunikointi taidoista ehtii kyllä keskustelee. Näät seurusteluasioita vähän liikaa tahdonvoman kautta, kun ihmiset yleensä menee enemmän tunteella. Oot siitä tahdonvoimasta käsin, että miksei naiset halua vääntää samalla tavalla, kun sunkin on pakko vääntää kun et tajua asioita itsestään niin kuin muut.

Mutta neurotyypillisten ei tarvii samalla tavalla miettiä ja suurin osa ihmisistä tosiaan elää fiiliksellä - ihmissuhteissa varsinkin. Voisitko sä antaa jotenkin enemmnä tilaa omien ja toisten tunteiden ymmärtämiselle ja hyväksymiselle? Vai onko se just se neuroepätyypillisyyden ongelma?

Erittäin hyvä kommentti ja hyviä kysymyksiä. Nyt en ehdi välttämättä ihan heti vastaamaan, mutta jossain vaiheessa kyllä yritän vastata tähän kommenttiin.

Jos sä oikeasti haluat naisen itsellesi, sun pitää ensin lopettaa tykkänään toi paskanjauhanta ja alkaa kuuntelemaan, mitä sulle sanotaan. Sun täytyy alkaa kokeilemaan jotakin muuta toimintamallia, koska tuo nykyinen käytäntösi ei toimi.

Jos et nyt tee niinkuin neuvon, joudun olettamaan että olet trolli. Suosittelen samaa tulkintaa kaikille muillekin palstalaisille. Uskon, että tää aloittaja on vähemmän trolli kuin moni muu "ätmi" täällä. Antaa hänen itsensä nyt osoittaa meille, millainen mies hän todella on. Mitä vikaa siinä sitten on, että teoriat kiinnostaa? Meillä on erilaiset tavat oppia asioita, koska olemme ertilaisia.

Vaikka kuinka yritettäis ihmisistä saada samanlaisia, joidumme aina toistuvasti ja toistuvasti pettyy siihen, että koskaan ei tule onnistumaan. Toivoisin, että sen verran olis täällä ymmärrystä, että annettais jokaisen tutkia asioita niin kuin juuri kyseiselle henkilölle on luontevinta. Voi olla, että joiltakin tämä vaatii ehkä enemmän kärsivällisyyttä. Väkisin ei mitään kestävää kehitystä saada aikaan.

Eihän siinä ole mitään vikaa, jos esim. Mutta ne teoriat ei tyydytä ihan samoja tarpeita kuin elämän eläminen. Ongelmahan onkin nyt siinä että sä itse yrität olla samanlainen kuin pelimiehet! Ei susta todellakaan yritetä täällä tehdä samanlaista kuin muut ovat, päinvastoin. Sun täytyy uskaltaa yrittää tuoda esille se kokonaan oma juttusi, se oikea sinä, joka EI OLE rakennettu minkään ohjekirjan pohjalta!

Jos oot haluton yrittämään tällaista, haaskaat vain itsesi ja kaikkien muidenkin aikaa täällä. Menikö nyt vähän överiksi tuo omana itsenään olemisen vaatimus??????? Kuinka selität muinaishistorian ajoilta ihmisten välistä parisuhdekäyttäytymistä, kun minkäänlaisia ohjekirjoja minkään suhteen ei ollut vielä olemassakaan?

Kuinka miehet saattoivat kivikaudella tulla toimeen naisten kanssa, kun ei ollut vielä yhtäkään pelimiehen kirjoittamaa kirjaa josta ottaa oppia?

Mä sanoisin, että ei tuo pelimiehen kirja nyt ole ainut tie. Kyllä ilman muuta ihminen voi oppia sosiaalisia taitoja muullakin tavoin. Ei yksi kirja missään tapauksessa olekaan koko totuus. Sanoisin vain näin, että pelimiehen oppaista voi sosiaalisesti jälkeen jäänyt oppia jotain tosiasioita, miten parisuhteeseen pääsy noin yleensä ottaen toimii.

Sosiaalisesti jälkeen jääneellä kun voi olla ongelmia ymmärtää pariutumisen perus asioita. Jos puhutaan ätmeistä, ätmeillä voi olla vahvuuksia, he osaavat erilaisia asioita ja voivat todellakin olla erinomaisiakin joissakin asioissa, mutta siitä huolimatta parisuhteeseen pääsyn perus asioissa voi olla paljonkin parantamisen varaa.

Niin mitä kivikauteen tulee. Uskoisin, että aina voidaan puhua markkina-arvo teoriasta: Varmaan miehet silloinkin joitakin keinoja yrittivät kehitellä parantaakseen mahdollisuuksia parisuhteeseen. Tottakai maailma on muuttunut, silloin oli silloin ja elettiin niiiden olosuhteiden ehdoilla, nyt on nyt ja nykyaikana taas eletään tämän ajan ehdoilla. Ei ollut mahdollisuutta luola-ajalla eikä ole nytkään. Mutta sinähän jo sanoit, ettei sinua kiinnosta tilastot eivätkä faktat myöskään, joten mitä sinä voit muka tietää.

Jos et tunne tilastoja ja faktoja, niin sinä olet se, joka on helppo aivopestä. Jos eivät kelpaa, niin sitten mies on vässykkämies, lol. D Feminismin pilaamista naisista saa ja pitää valittaa, koska ihmisiä pitää valistaa.

Sinä yhden virallisen totuuden miehenä haluat väkivalloin vaimentaa kaikki sinun vastaiset mielipiteet ja käytät ad hominemia, jolla leimaat vastustajasi. Jos sen ajan käyttää pelkästään kullikaruselliin ja siiderin kittaamiseen JA vielä yh-mutsiksi tulemiseen, niin itse on paskansa hankkinut. Johtuen siitä, että naiset valitsevat yhä enemmän jännämiehiä ja välttävät kunnollisia. Mutta sinähän feminatsina syytät tästä kaikesta miessukupuolta kokonaan. Tilastojen mukaan miehet edelleenkin kuolevat naisia aiemmin.

Miehet myös tekevät enemmän itsareita yms. Miehet joutuvat myös helpommin väkivallan kohteeksi kuin naiset, eli ei se nyt niin helppoa ole. Kuka käskee naisia meikkaamaan? Jos haluaa esineellistää itsensä, niin se on ihan oma valinta. Eikä ylimeikattu nainen edes näytä niin hyvältä kuin vain vähän meikattu. Make Up is Fake Up!

Ruma nainen voi huijata itsensä kauniiksi, mutta ruma mies ei. Onko liikkuminen muka vaikeampaa naisille kuin miehille? No ei ole, paitsi jos on saamaton nahjus. Toki valkoritarina et pidä ketään naista vässykkänaisena, mutta aina olet muistuttamassa vässykkämiesten olemassaolosta.

Mutta ei se painonhallinta ole yhtään haastavampaa. Normaali ihminen oppii omista virheistään. Tyhmä ihminen ei opi edes omista virheistään, vaan toistaa niitä loputtomiin. Elikä kunnon vässykkänaisia ovat! Naisten tyhmyyskin vain lisääntyy ja siitähän todisteena on yh-äitien lukumäärän lisääntyminen. Emmä jaksa vaivatua eikä mulla ole aikaakaan ruveta vänkäämään vastaan sunlaisten kanssa joilla vastauksen aikaansaaminen kestää yli viikon.

Sitä paitsi vaikutat melkoiselta mulkerolta muutenkin jolla lasi on aina puoliksi tyhjä - joten annetaan olla. Monilla meistä se on mennyt siihen, että: Meinaan toi naisien iskeminen on kuulemani mukaan kunnon työstä käyvää. Jos ei voi naista helpommalla saada, mieluummin elän yksin elämäni. Tämähän se ongelma tosiaan on.

Varsinkin jos on opiskelijana pokaillut naisia ja ei ole siltikään päässyt parisuhteeseen, niin ei järkevä ihminen enää siinä vaiheessa hakkaa päätään seinään, vaan rupeaa sitten keskittymään uraan ja harrastuksiin ja katselee naisia enää sivusilmällä ja kevyen opportunistisesti.

Se kun tekee hyvää mielenterveydelle, kun taas väkinäinen naisten pokaus on hukkaan heitettyä aikaa. Moottoripyörä-ihmisilläkään ei ole yhtään seksiä, tämä on totta, toisilla on mutta moottoripyörien omistajilla ei ole seksiä. Minä kuulun juuri niihin miehiin, joille pokaus on täyttä työtä. Ei se niin ole että moottoripyöräilijöillä ei ole seksiä.

Kyllä se moottoripyöräily rajoittaa sitä seksin saamista, siksi että kovin harvat naiset pitävät moottoripyöräilystä. Itselläni jo 42 vuotta harrastettua matkamoottoripyöräilyä, joten kokemusta on kertynyt siitä että monet naisten kanssa käymät keskustelut ovat loppuneet siihen kun paljastunut se kauhea harrastus, matkamoottoripyöräily. Tuo on aika mielenkiintoista, että on ammatteja joissa on enemmän naisia ja taas ammatteja joissa enemmän miehiä, sama harrastuksissa.

Parisuhdetta ajatellen kuitenkin pitäis joustaa esimerkiksi harrastuksissa, jos haluaa parantaa mahdollisuuksia. Tuo on jokatapauksessa haaste tuo ajan jakaminen naisen etsimisen, uran ja harrastusten suhteen. Kaikki on toki tärkeitä. Mä ilman muuta ymmärrän, että naisen etsimiseen jossain vaiheessa voi kyllästyä niin, että vetäytyy jopa liikaakin parisuhdemarkkinoilta ja ajattelee ainoastaan uraa ja harrastuksia. Mä itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ei kannata kuitenkaan pyrkiä liikaa sellaiseenkaan ajatteluun, että nyt vaan keskittyy uraan ja harrastuksiin, eikä ollenkaan ajattele naisen etsimistä.

Parisuhdemarkkinoilta vetäytyminen voi tuntua joskus väliaikaisesti mukavalta vaihtoehdolta, mutta on hyvä aina muistaa, että se mikä tuntuu mukavalta, ei ole aina kestävän onnellisuuden kannalta paras mahdollinen vaihtoehto.

Mä itse olen kyllä elämän aikana kokenut tuota mukavaa ajattelua -vetäytyminen parisuhdemarkkinoilta. Tuo mukavuus alue on tullut käytyä läpi ja nyt pyrin sellaiseen elämään, että olen ainakin tietoinen tuosta mukavuuden tilasta, joka omalla kohdalla tarkoittaa siis tuota parisuhdemarkkinoilta vetäytymistä.

En väitä, että aina onnistuisin, mutta on tärkeetä olla ainakin tietoinen. Tämä on kuitenkin tosiasia: Ongelma monelle ätmille naisen hankkimisessa on se, että pitää käyttää ihan liikaa aikaa ja vaivaa varsinkin pidempiaikaisemman suhteen hankkimiseen. Siis niin älyttömän paljon, ettei se ole enää kohtuullista. Sen takia onkin paljon järkevämpää yrittää ajautua esim.

Elikä ettei liian aktiivisesti etsi, mutta nappaa kiinni sitten kun on potentiaalinen tilanne edessä ja jos samalla oma asennekin on sellainen sopivan välinpitämätön pakkien kannalta ja rento, jottei fiilis kulu turhautumiseen. Elikä kannattaa olla vähän sillai "en jaksa miettiä naisia" ja sillä asenteella mennä naisten luo, niin koska onnistumisprosentti on kuitenkin sama, niin sitten on ihan sama miten käy. Olotila on rennompi ja kun ei stressaa, niin elämänlaatu yleisellä tasolla paranee.

Ja samalla hyötysuhde paranee, jos ei käytä liikaa energiaa naisen saamiseen. Mä luin tämän nyt kiireessä pikaisesti, mutta jatketaan keskustelua. Mä luen vähän myöhemmin ajatuksella ja vastaan kyllä heti kun on enemmän aikaa. Vastasin lyhyesti sun aikaisempaan viestiin. Tuo on kyllä totta, että vaivannäkö on joillakin miehillä kyllä suoraan sanoen kohtuuton.

Tämä se ongelma on, kun tuota asiaa ei voi oikein millään ohittaakaan. Joo, ilman muuta kannattaa olla sellaisella fiikilsellä, ettei ainakaan liikaa stressais, jos tulee epäonnistumisia. Tuo on kyllä vaikeeta ja vaatii paljon harjoittelua. Nimenomaan tämä on tärkeetä, että osaa hyvissä ajoin lopettaa, kun tulosta ei näytä tulevan, jotta muu elämä ei kärsisi liikaa esimerkiksi harrastukset.

Tuohan itsellä kyllä on tavoite tuo pitempiaikainen suhde. Se kyllä vaatii paljon vaivannäköä. No itse täytyy tuohon todeta, että pitempiaikaiseen suhteeseen pääsy voi olla vaikeampaa, jos pyrkii kännin avulla. Tämän takia itse välttelen kännitilanteita. Tuo känni on paremminkin lisä haaste, jos tavoittelee pitempiaikaista suhdetta. Sanoin edellisessä viestissä mun yleissivistyksestä. Yleissivistys on ilman muuta tärkeetä.

Se myös auttaa naisenkin saannissa. On kyllä ilman muuta tärkeetä, että on sitä muutakin elämää ja pyrkii kehittämään myös tuota yleissivistystäkin. Itse asiassa mun täytyy sanoa sen verran, että mä en kokoajan pystykään olemaan tällä suomi24 sinkut palstalla.

Kyllä sitä muutakin elämää on tämän ulkopuolella, vaikka täällä on kyllä hyvä käydä läpi joitain ongelmia ihmissuhteissa. Kyllä täällä ihan hyviäkin kirjoituksia voi lukea ja varmasti kannattaakin, mutta on hyvö muistaa, että osaa ajan käyttää moneen muuhunkin hyödylliseen asiaan. Tällä kertaa en keksinyt kovin paljoo asiaa tähän viestiin.

Täytyy taas ehkä pitää vähän taukoakin. Mä kyllä mielellään kirjoitan pitkiä viestejä, joissa pohdin asioita perusteellisesti, mutta tällä kertaa ei oikein jaksanut. Jospa se muu elämä kuin naisen hakeminen valtaisi enemmän sijaa.

Mitä enemmän yrittää, sitä vähemmän saa ja elämä kaventuu. Jos alkaa irtoseksi houkutella, niin sitä vaikeampaa on saada parisuhdetta, toki moni ei haluakaan kuin satunnaista seuraa. Olen nainen ja en suostu kenenkään alustaksi satunnaispanoihin. Tuon varmasti allekirjoittaa moni muukin nainen. Liian moni mies tuntuu kuitenkin pitävän jotenkin itsestäänselvyytenä sitä että sinä naisena haluasit antaa heille silloin kuin heille sopii.

Näin ilmeisesti siksi, kun he olettavat sinunlaisten naisten nauttivan seksistä samalla tavoin kuin he itse Niin monelta mieheltä menee täysin yli hilseen, että miksi naiset eivät antaudu seksiin yhtä usein kuin miten he itse olisivat valmiita.

Mähän olenkin jo ehdottanut miehille sellaista toimintamallia, jonka myötä he lakkaisivat totaalisesti pokaamasta naisia aina siihen saakka, kunnes olisivat oikeasti valmiita suhteeseen heidän kanssaan, kehittäen itseään ihmisinä sopivalla tavalla.

Ei yhdenkään miehen tarvitse vain miehekkään käytöksen oppimiseksi pilata yhdenkään naisen iltaa eikä viikonloppua eikä kuukautta eikä vuotta - pidemmästä ajanjaksosta puhumattakaan. Kun suhteessa osuu moni asia kohdilleen ja fyysinen vetovoima selittämätöntä, on sitä seksiä molemmille riittävästi määrään ja laatuun nähden. Viimeinen suhde kesti 7v ja aika alussa puhuttiin, ettei seksistä kumpikaan kieltäytyisi, jos jompikumpi on sitä vailla.

Sellainen tilanne ei koskaan tullut. Saako kysyä, miksi suhteenne kesti vain 7 vuotta? Elämän tärkeät toiveet eivät menneet molempien osalta samaan suuntaan. Harmi kyllä, oltiin hyvä pari omasta ja ulkopuolisten mielestä. Saan sellaisen vaikutelman tästä että tuo ero satutti sua paljon: Muuttuiko mies merkittävästi toisenlaiseksi suhteenne aikana? Mikäli vastaus edes toiseen kohtaan on kyllä, johtaa se pidemmällä tähtäimellä hyvin helposti juuri tuohon lopputulokseen. Veikkaan että varsin nuorena pariuduitte.

Minäkään en naisena lähde masturbaatiovälineeksi, en fyysisessä enkä henkisessä mielessä. En myöskään terapeutiksi enkä vanhemmaksi. Samoin en lähde ratkomaan miesten henkisiä ongelmia rinnalla olen mielelläni kun toinen ratkoo omiaan vaikka ammattilaisen avustuksella , enkä halua elämän perustaitoja kuten siivoamista tai pyykinpesua opettaa.

Molemmilla oli vahva seksuaalinen vietti ja sinänsä hauskaa, kun se väre oli päällä jatkuvasti. Aikanaan Kurensuo oli kurkien pysähdyspaikka matkalla etelään, ja takaisin, ja kuvassa näkyvät pellot olivat ihan oikeaa suota. Kuvan alaosassa näkyy vihreänä pensaikkojuottina puro, joka yhtyy Imatralla Hallikaanjokeen, ja sitä kautta Vuokseen. Sillä tavoin maisemat liittyvät toisiinsa, ja muodostavat toiminnallisia ketjuja. Kuvassa näkyy tuhotun Kohovuoren lisäksi muutama vaalea maapläntti, joista on luultavasti kaivettu ahneuksissaan hiekkaa.

Näillä operaatioilla on saatu rahaa ja ostettu autoja, joilla rillata kylillä. Jos täältä etsii vanhoja metsiä, niin turhaapa on työ, sillä niitä ei ole ollut nähtävissä vuosikymmeniin. Sitä vain ihmettelee, miten se ihminen osaakin hävittää ja tärvellä kaiken mihin vain koskeekin.

Olettaisin kuitenkin, että tuskinpa nykyiset korvenkyläläiset osaavat kaivata menetettyä luontoa, sillä kun kasvaa jo pienestä ottamaan haltuunsa kaiken mihin ylettää, niin kadotetut paratiisit tuntuvat lähinnä hymistelyltä ja turhanaikaiselta sentimentiaalisuudelta, tai viherpiipertelyltä.

Muteikko on pienen pieni osa korvenkylän laajoja peltoaukeita, ja senkin omisti aikanaan Rauhan sairaala, ja sen pinta-ala oli 25 hehtaaria.

Muteikonrinne on nyttemmin rakennettu täyteen, ja siinä asuu pääasiassa entisiä rauhalaisia. Tai ainakin asui jossakin vaiheessa. Kuvassa näkyvä pelto on siis ollut Rauhan sairaalan omistuksessa, ja viljelyksessä, ja olen minäkin siellä kesäisin raatanut heinätöissä.

Monina kesinä pakenin pitkin pusikkoja potilasköksää, Pimiän Topia , jota olin taas ärsyttänyt. Paikkaa ei voi suoraan näyttää ylläolevasta kuvasta, mutta tienmutkan kohdalla kasvavien puiden takana sijaitsi suuri lato, jossa Topi teki köksäntöitään, ja murahteli ja naurahteli itsekseen hiljaista hullunnauruaan. Miestä oli syytä paeta, sillä Topi oli sellainen raivohullu , jos nyt sana sallitaan, ja minä taas hentoinen koulupoika.

Joinakin sadekesinä tuo kuvassa näkyvä pelto liettyi niin, ettei sinne päässyt millään työkoneella, ja senvuotinen sato oli mennyttä. Peltoaukeiden takaa kohoaa Saareksiinmäki, joka nykykatsannossa on, tietenkin, vain pieni mäennyppylä.

Koulupojan polkupyöräkatsannossa kyseessä oli liiankin jyrkkä mäki. Muteikosta ja sen liepeiltä saa alkunsa puro, joka kulkee Portsillan kautta, ja päätyy Hallikkaanjokeen, ja siitä Vuokseen. Syynä paikan vetisyyteen lienee Salpausselkä, jossa on varastoituna valtavat määrät pohjavettä, ja sitä pursuu tässä kohtaa pintaan kymmenien lähteensilmien kautta. Korvenkylän pikku erikoisuuksiin kuuluu Lakankylä , jonka melkein kaikki rakennukset Lakan Fäbä on ihan itse tehnyt, vaikka käyttikin apunaan paljon erästä timpuria, ja joka tunnettiin suurpiirteisyydestään.

Fäbä teetätti yhden rakennuksen kerrallaan valmiiksi, ja möi sen sitten jollekin halukkaalle ostajalle, ja aloitti taas uuden tuvan pykäämisen. Hän ei ollut kovinkaan huolellinen urakoitsija, sillä useimmissa hänen taloistaan sekä ovet -että ikkunat olivat enemmän tai vähemmän vinossa, mutta kyllä kai noissa asutaan vieläkin. Järjestävätköhän korvenkyläläiset sight seeing -kierroksia turisteille Lakankylään? Nähdä lakankylä, ja kuolla.

Näe Lakan kalteva talo! Voitaisiin myös rakentaa paviljonki, jossa olisi nähtävänä mm. Olen kuullut kerrottavan tarinaa jossä kaksi lakankylän poikaa oli istuskelemassa ja syljeskelemässä tuvassa kun vaari kuoli kiikkustuoliin.

Pojat ryhtyivät oitis tappelemaan siitä kuka saa vaarin radion. Aina nämä lakankylän pojat olivat nuhdeltavina opettajanhuoneessa milloin mistäkin. Tapahtumia saattoi seurata koululaisena, koska luokan seinässä oli reikä josta näki opettajanhuoneeseen.

Useinhan se mei tapekii oli siellä, kuten eräs lakankylän pojista sanoi. Suosittelisin korvenkyläläisille Lakankylän perinteen elvyttämistä, sillä ei näitä yhdenmiehenkyliä Suomessa nyt niin kovin montaa ole.

Korvenkylässä on niin perin vähän muuta nähtävää. Ylläolevassa kuvassa on viimeinen Fäbän rakentamista taloista, ja sen ikkunat olivat senverran vinossa, että näkyivät sellaisina aikanaan tielle saakka. Rakennuksen takana sijaitsi Lakan pieni betonivalimo. Rakennusta on valmistumisensa jälkeen korjattu, ja oikaistu moneen kertaan, ja siihen on laitettu kuvassa näkyvä siipirakennus, ja sen voikin sanoa nykyisin olevan sellaisessa kunnossa kun asuinrakennuksen kuuluukin olla.

Kuvassa puutarhassa seisoskeleva ukko lienee talon nykyinen, ylpeä omistaja. Katselee siinä eteensä, ja toteaa ylpeänä nurmikostaan: Eipä tiennyt tulleensa Googlen poikien kuvaamaksi! Korvenkylässä on myös puutarha, mutta se näyttää kuvassa - sanalla sanoen - hieman ynnähtäneeltä, ja sen lasiruudut on kivitetty hajalle, aitoon lakankyläläiseen kansantapaan. Tai sitten ovat Portsillan pahat pojat olleet asialla. Vaikka en minä sillä sano — saattaa tuo lafka vielä toimiakin, mutta tätähän minä en tiedä.

Voihan kyseessä olla eräänlainen ilmastoitu kasvihuone! Tai sitten kyseessä on eräänlainen stealth-kasvihuone , jota ei tunnista toimivaksi kasvihuoneeksi, mutta joka ihan oikeasti on sellainen. Minähän teen tässä vain hypoteeseja, ja näyttäisi siltä, että viimeisiään tuo tuossa vetelee.

Ilmassa on väkevää rappion tuntua Oppikoulua käydessäni ajoin päivittäin pyörällä Mannerin vesitehtaan ohi, ja se vaikutti tuolloin salaperäiseltä ja mahtavalta. Nyt se on lähinnä huvittava, tihruikkunainen lätiskö. En tiedä millaista vettä tuolla valmistettiin, mutta tuskinpa se raskasta vettä sentään oli, jota käytetään raskasvesireaktoreissa , ja atomipommien teossa.

Olisiko tuo ollut sitten vissyvettä? En muista kuitenkaan koskaan juoneeni Mannerin vissyä , jos niikseen tulee. Mutta vesitehtaaksi tuota kuitenkin sanottiin.

Ihan vähän matkaa vesitehtaalta Imatralle päin sijaitsi tupakkapaikka, jossa vedeltiin joukolla röökit. Kaikki polttivat tupakkaa, ja tekivät tottuneesti tupakkimiehen valankin, jos vain joku sattui sitä pyytämään. Syystä tai toisesta kasvantaviärät korvenkyläläiset ovat onnistuneet panttaamaan valokuvia vanhasta kansakoulusta, ja nettiinkin siitä on vuotanut vain pahaisia, vääristyneitä kuvia.

Suoristin yhden niistä, ja yllä näet tuloksen. Siinä se on — se vanha kansakoulu, jossa tuli kärvisteltyä pari vuotta. Kaikenlaissi saatani sitä onkin. Muistan kun juuri ennen koulunkäyntini alkamista juttelin Rauhan poikien kanssa mm.

Että olinko syönyt tänään verilettuja ja eilen siansilavaa. Kun koulu sitten alkoi, nämä samaiset Rauhan pojat valistivat auliisti muita, että tässä se on se sika , tai sianpoika , ja osoittelivat minua sormellaan. Sitä lempinimeä sainkin sitten kantaa koko sen ajan jonka käydä junttusin tuossa haisevassa läävässä. Muutoin olisin ehkä mennyt amikseen, ja siitä suoraan leipään kiinni, mutta kuvittelin, että oppikoulussa olisi kivempaa.

Turha luulo, sillä lempinimi seurasi sinnekin, mutta onneksi unohtui aika pian. Jos korvenkyläläiset olisivat olleet kaukaa viisaita, niin ne olisivat entistäneet vanhan puukansakoulun, mutta sitä niiltä on sentään turhaa odottaa. No, vanhaa Vanhaa kansakoulua ei enää ole, ja sen paikalle on rakennettu joku hoitokoti, tai joku vastaava. Kuvassa näkyvät männyt saattavat olla vanhan kansakoulun ajoilta, mutta olleet tuolloin paljon pienempiä.

On surullista, ettei vanhan kansakoulun paikkaa ole merkitty mitenkään, mutta tässä on kysessää varmaankin korvenkyläläinen muistamattomuuden perinne, jolle selittävänä tekijänä on kyläläisten alkoholisimi, ja varhainen dementiataipumus. Ylläolevassa kuvassa näkyy vanhan osuuskaupan paikka. Se sijaitsi pienellä mäennyppylällä ihan siinä vanhan kansakoulun vieressä, ja sinne kerttupullin lellipennut lähetettiin ostaamaan viinereitä opettajien kahvipöytään.

Normaalisti oppilalta käynti tuossa kaupassa oli kiellettyä tai ainakin niin muistan olleen. Sopii sitä nyt tätäkin muistella, kun muistellaan kaikkea muutakin ihan hampaat irvessä.

Nostalgiaa pitää näet olla. Mäellä oleva punaiseksi maalattu hirsirakennus lienee peräisin Tainionkoskelta, jossa se toimi juna-asemana. Vanhan kansakoulun vieressä, ihan heti tien toisella puolella sijaitsi ennen Husun talo, ja sen takana oli suuri, laakea kivi, josta laskettiin talvella suksilla. Nyt siinä on joku ravintolantapainen. Näin mikä tahansa historia häviää jäljettömiin, ja sitä on jälkikäteen ihan mahdotonta houkutella esille.

Missään kun ei näe viitteitä siihen, millaiselta mikin paikka on joskus aiemmin näyttänyt. Nykyiset korvenkyläläiset katsovat tätäkin paikkaa ravintolan pihana, joka siinä on aina ollut, kunnes tulee joku grynderi ja rakentaa paikalle vaikkapa ratsuhevostallin tai jatsiluolan. Minulla oli kunnia käydä aikanaan myös kuvassa näkyvää Korvenkylän uutta kansakoulua, joka oli tosin tuolloin hieman suppeampi.

Ihan tuossa kadun vieressä sijaitsi opettajainhuone, ja kuvassa näkyvät suuret pystyikkunat kuuluivat voimistelusaliin. En minä muistele kansakouluaikaani mitenkään erityisellä lämmöllä, sillä muut oppilaat olivat minun kannaltani lähinnä täysiä kusipäitä, ja sellaisina he ovat mieleeni myös jääneet. Miten monta kertaa ne pahoittivatkin minun mieleni, enkä minä tehnyt niille mitään. Olen monta kertaa ajatellut mihin me kaikki olisimme voineet yltääkään jos olisimme antaneet muiden olla rauhassa, ja kannustaneet toisiamme.

Tarjolla oli kuitenkin vain ilkeää naurua ja pilkantekoa milloin mistäkin. Opettajat tosin koettivat puuttua kiusantekoon, mutta epäonnistuivat surkeasti. Kerrankin Purttukelli kysäisi luokaltani: Nimittely oli siis peritynyt vanhasta puukansakoulusta lähes sellaisenaan. Poikkeuksena tästä yleisestä kiusanteon linjasta olivat kenties vain Rauhan maatilan muut lapset, jotka vain aniharvoin osallistuivat nimittelyyn. Olisi saattanut käydä niinkin, että tyttöjä olisi alettu nimittää karjapiioiksi ja poikia hevos -tai autokuskeiksi.

Muistan kun oppilalta kerran kyseltiin isän ammattia, ja kun tuli naapurinmaran vuoro, tämä vain punotti ja itkeskeli. Ventsa jatkoi vain asian tivaamista, ja sanoi työn olevan miehen kunnian, jolloin karhunmara sopersi hiljaa: Koulun oppilaat nimittelivät melkein kaikkia muitakin joksikin, kun niillä oli siihen sisäinen pakko. Kuten tiedämme, korvenkyläläiset ovat itse kaikessa niin perin erinomaisia ja joka hiton asiassa maailmankuuluja. Melkein joka toinen niistä on teeveestä tuttu.

Mitenkä äly loistaakaan heidän sierrettyneiltä kasvoiltaan. Korvenkylässähän se keksittiin se ruutikin, ja samovaarikin on tiettävästi sieltä peräsin. Seppä Hönäkäinen sellaisen kerran takoi.

Myös ensimmäinen kuumailmapallolento olisi voitu suorittaa Korvenkylässä — oli näet pallot ja kaikki, ja taskubiljardi - mutta kun se kuuma ilma puuttui, ja sen mukana sitten kaikki meni mönkään.

Ja onhan se niinkin, että minun kouluaikoinani melkein kaikki oppilaat olivan landepaukkujen pentuja, ja vain harvat edes keskimääräisen älykkäitä. Kerrankin sattui, että muuan poika, joka asui lähellä Rauhan alikulkusiltaa, vajosi veljensä kanssa huonosti perustetun kaivon viereen syntyneeseen sortumakuoppaan, ja oli tukehtua. Palokunnan miehet onnistuivat tekemään kaivon sisäpuolelta reiän, ja pelastamaan molemmat pojat. Kun nuorempi poika sitten saapui kouluun muutaman päivän päästä, piti sillekin huudella: Niiden talo muistutti suuresti Elmolan taloa , ja siksi olenkin liittänyt siitä kuvan tähän juttuuni — jotta tietäisitte, miltä tämä kuuluisa, mutta nykyisin jo kadonnut Elmolan talo näytti.

Sanottakoon tässä kuitenkin se, että tuonmalliset talot eivät olleet kovinkaan yleisiä, mutta olihan niitä siellä täällä, kuten Tainionkoskella Rads0n talo. Kuvassa näkyvä oikeanpuoleinen tie vie Korvenkantaan, ja siitä edelleen Tainionkoskelle. Se oli minun koulutieni oppikouluaikoihin. Vasemmanpuoleinen tie vie puuolestaan Rauhan entiseen sairaalaan. Ja sitten vähän tarkemmin tähän koulukiusaamisasiaan. Minua kutsuttiin siaksi koska äitini oli muutaman vuoden Rauhan sairaalan sikalanhoitajana.

Rauhan nuorisorikolliset levittivät nämä nimitykset tehokkaasti korvenkyläläisten nuorisorikollisten tietoon. Nimittely tuntui samanlaiselta kuin nuoresta Vesa-Matti Loirista , joka roikkui junan perässä, kun äiti lähti sakemannin kanssa Saksaan, ja jätti pojan Ouluun.

Katsokaa nyt, kun on pojalla naama väärällään, ja eläytykää hänen tuskaansa, jos osaatte. Kyllä se korvenkyläläinen matalaotsakin osaa kun oikein yrittää! Sanottiin minua myös mustilaispojaksi -jota nimitystä en muutoinkaan oikein ymmärrä, sillä suvussani ei ole tiettävästi manneja. Kerrankin palatessamme luokkaretkeltä Langinkoskelta linja-autolla, tiuruniemeläiset pikkupimut oikein asettuivat tuijottamaan voileivänsyöntiäni, ja ne lauloivat kovalla äänellä: Kun yrin vain jatkaa eväidensyöntiäni, ne katsoivat toisiaan merkitsevästi, nyökyttelivät päitään, ja supattivat keskenään: Tai sitten sanottiin kuuluvalla äänellä: Minä en ollut valitettavasti yhdenkään opettajan lempioppilas, eikä minua lähetetty koskaan hakemaan Osuuskaupasta viinereitä - ja muutoinkin olin aina jonon hännillä kaikessa.

Mitäpä sitä nyt kukaan meikäläistä puolustamaan! Nimittely loppui ja väheni oikeastaan vasta kun pääsin oppikouluun. Että siitä vaan kaikki sikäläiset taas kerran kutsuja lähettelemään luokkakokoukseen! Muistellaan sitten niin man perkeleesti! Ja sitten siihen suureen kysmykseen: No, en ole, sillä koko koulunjälkeisellä elämälläni on ollut paljon suurempi merkitys kehittymiseeni ja pärjäämiseeni kuin konsanaan varhaisvuosillani.

On ollut hyvä lukea vuosien varrella, että monet maamme eturivin taiteilijoista ovat olleet koulukiusattuja, ja sliti selvinneet paremmin kuin muut, ja ehkä juuri siksi. Pullin talo näyttää vieläkin olevan jäljellä. Sen viereen rakennettiin aikanaan opettajille pitkä rivitalo. Se on kuitenkin purettu jo aikapäiviä sitten, kun siinä oli kuulemma kaikenmaailman kosteusvaurioita sun muita.

Rivitalon paikalla on nyt kuvassa näkyvä leikkikenttä tai puisto. On melko todennäköistä, ettei Pullin talossa asu enää sen alkuperäisiä asukkaita, mutta se on saanut armon jäädä, koska se on rakenettu kestämään, ja on kunnollinen. Kyllä v-katto aina lättäkaton voittaa!

Eräs Pullin pojista opiskeli itsensä kanttoriksi, mutta hänen ongelmanaan oli se korvenkyläläisillekin niin tuttu viina-veitikka. Valtsun kellarissa hän todisteli mielellään kaikille jotka vain tahtoivat kuulla , miten hienoa musiikkia kirkkomusiikki oli. Kaikki myöntelivät, että hienoa on, hienoa on, ja sitten otettiin taas, kunnes asiaan palattiin uudellen, kun piti käydä taas kourulla.

Korvenkylä ja Imatra olivat senverran raadollisia paikkoja, ettei niitä kulttuuri juurikaan koskettanut, ja kaikenlainen herkkys ja tunteilu olivat silkkaa paskaa. Aseman lähellä sijaitsi kuvassa näkyvä rakennus, joka asettui kilpailemaan Jääsken osuuskaupan kanssa. Kauppa oli olevinaan moderni, ja siinä kävi etupäässä moderneja ihmisiä tyköistuvine takkeineen, mutta nyt siellä ei käy enää kukaan.

Kauppiaiden tapa myydä tavaroita oli kuulemma tuputtava ja tyrkyttävä, ja ihmiset eivät sellaista sietäneet. Mene nyt sitten ja tiedä tuotakin! Mynnähtänyt on tämäkin puoti, ja puotipuksut ovat paenneet sieltä kaiken maailman tuuliin. Kukapa sitä nyt Korvenkylään jäisikään, jos sieltä vain pois pääsee.

Ja jos sieltä joku onnistuu pakenemaan, ja vähääkään maailmalla pärjäämään, sopii sitä sitten ryhtyä tosissaan harrastamaan vanhojen kouluaikojen muistelua, ja muita nostalgisia pyrintöjä.

Ja kuinka pieneltä tuo kaikki nyt vaikuttaakaan! Vaan enpä minä juurikaan tuossa kaupassa käynyt. Jotakin perin kummallista on siinä, miten nuo entiset kaupat tunnistaa aina, vaikka ne olisikin miten suurella pieteetillä tahansa koetettu muuttaa omakotitalon näköisiksi. Entinen kauppa näyttää aina kaupalta. Koska Räikkösen baaria näyttää olevan vaikea paikallistaa, ja hahmottaa, käytän tässäkin apuna ilmakuvaa, ja joku noista punaisista rakennuksissta ylikulkusilla jommallakummalla puolen sen on pakko olla.

Kuvassa näkyvää aluetta sanotaan Vesivalontien risteykseksi, mutta ennen se oli yhtenäinen mäenkumpare, ja Lappeenrannan suunnasta tuleva tie kulki nöyrästi sen yli.

Kouluaikoina muuan koulutoverini suunnitteli ihan vakavissaan tekevänsä täydellisen rikoksen , ja ryöstävänsä jonakin yönä Räikkösen baarin kanssan, mutta tekemättähän tuo vaan jäi. Ja taivaasta tai siitä toisesta paikasta ei enää tehdä ryöstöretkiä. Nyt tuolla ei liene enää mitään viemisen arvoista.

Ei ollut silloin, eikä ole nyt. Olen usein sekoittanut Räikkösen baarin ylläolevassa kuvassa näkyvään Parkkarin baariin. Muistan käyneeni siellä aikanaan, jo oppikoulussa ollessani erään Korvenkantalaisen tytön kanssa, ja tuolloin baarissa vetelehti usein ihan oikea lättähattu , ja sillä oli kaikki lättähatun elkeetkin.

Sillä oli moottoripyörä, nahkatakki - ja kaikki! Sellaisen jos saisi pulloon, tai elätiksi! Vaikka kyllä minä etupäässä taitaisin nau'uttaa ja huudattaa sitä kunnolla, koska se nyt on lättähattujen osa, tämä kärsiminen. Korvenkylän sight seeing -kierros voidaan lopettaa mainiosti Portsiltaan, joka näkyy ylläolevassa kuvassa nykyolemuksessaan.

Tuosta nyt ei kannattaisi melua pitää! Kuvassa näkyy siltarumpu, jonka läpi Port-joki edelleenkin virtailee. Lopulta se laskee mahtavana kymenä Port-mereen , kuten niin hyvin tiedämme. Port-joki saa alkunsa Muteikon tienoilta, jossa Saimaa puskee vesiään Salpausselän harjun läpi. Lopulta tuo kurja oja laskee Hallikkaanjokeen, ja sitä kautta Vuokseen.

Todellisuudessa Portsilta oli paikka jota ei oikeastaan ollut oleassakaan. Edellisessä kuvassa näkyvien teollisuushallien paikalla oli matalia puuhökkeleitä - lähinnä kai vajaa tai varastomakasiinia muistuttavia kyhäelmiä, ja olenkin piirtänyt sellaisen muistiini perustuen. Kuvassa näkyy lisäksi lähinnä apinaa muistuttava poika, jonka kanssa minulla oli kyseenalainen ilo käydä Tainionkosken yhteiskoulua, jonne pääsivät kaikki hitaat ja oppimattomat, kuten myös minä.

Talon piha oli täynnä kaikenlaista roinaa, mutta kai tätäkin joku saataisi pitää kartanona, sillä moni aikoi ja aikoi kartanon, mutta sai valmiiksi harakanpesän. Niin kutsutut Portsillan jätkät tappelivat kuulemma korvenkylän ja Rauhan jätkien kanssa. Kerrankin sattui kun etoleeninhaki ja höksinpalli olivat valmistautumassa yhteenottoon Portsillan jätkäpoikien kanssa, että palli , joka oli olevinaan hakin tukena, jättikin hakin ypöyksin seisomaan kun Portsillan pojat lähenivät tiiviinä muurina, ja vihaisen näköisinä, ja niin maittoi tie hakillekin.

Tämä haki oli eräänlainen surullisen hahmon ritari, sillä vaikka kaveri oli tiukasti sisartensa tossun alla, niin kyllä sillä jätkäporukassa uhoa piisasi. Niillä oli isokokoinen koira, joka antoi Hakin retuuttaa itseään, vaikka olisi helpostikin pannut pojan ketoon.

Minun oppikoulussa tuntemani Portsillan pojat olivat varsin munattomia, ja vaarattomia miehiä. Kyseessähän oli eräänlainen keharien kerho. Mutta miten Portsillan kartano sitten liittyy Portsiltaan? No, eipä juuri mitenkään. Aikanaan Imatralla asunut kirjailija Hilja Valtonen ikuisti Portsillan kartanon Kilroy sen teki -tarinaansa, joissa muuan tyttö peri kartanon.

Isot mustat homoseksuaaliseen meis mies etsi miestä

HOMO KIPU ORGASMIN JÄLKEEN OMAKUVA.ORG

aikana, jolloin homoseksuaaliset teot oli määritelty rikollisiksi ( alkaen), . raan ja nuoren miehen parhaiden vuosien käyttäminen oopperaesitysten parissa Näytöksen alussa istuu kuningas tuolilla ja neljä mustaa orjaa Ne tekevät mei- Kaarlo etsi itselleen vuoristoista kylpyläpaikkaa, ja löysi Reichenhallin. Ja onko tullut mieleen että, kun miehiä ja naisia on about saman verran, niin niitä Ja vielä kymmenennen tuhannen kerran Mei Longin lisäykseksi, että homoseksuaalisuus on ihmisten antama . Mutta ovatko pienet generalistit kehittyneempiä kuin isot spesialistit? . Hirviömäinen musta aukko kasvaa ennätysvauhdilla. miehet nähdään toisilleen vastakkaisina ja erilaisina silloin, kun Matkan jälkeen mies etsi mahdollisuutta kertoa asioista vaimolleen. Rohkeus . kertoja on pääasiallisesti homoseksuaalisesta identiteetistään huolimatta avioitunut useimmiten kertovat heidän koulutuksestaan (silloin kun lapset ovat tarpeeksi isoja).